tag:blogger.com,1999:blog-55743975244131509742024-03-13T05:26:12.503-07:00Keskiverto lintuharrastajaNoin kymmenen prosenttia lintuharrastuksesta liittyy lintuihin.Unknownnoreply@blogger.comBlogger59125tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-91656011851522246432013-04-02T06:33:00.000-07:002013-04-02T06:33:46.671-07:00Pinnarallien aatelia<br />
Ralli on parasta, mitä lintuharrastaja voi tehdä housut jalassa. Yhdessä linturallissa olen tosin toikkaroinut ilman housuja, mutta siitä toisen kerran. Mikä voisi olla miellyttävämpää kuin väsyttävä, monituntinen rääkki, jonka aikana keskitytään vain ja ainoastaan lintuihin - edes eväisiin ei sovi koskea auton ulkopuolella.<br />
<br />
Mikä on linturallien kuningaslaji? Onko se Kuusamon legendaarinen lintumaraton, jossa pärjätäkseen pitää olla kymmenen vuoden kokemus, minuuttiaikataulu ja kahden viikon valmistelu, mielellellään useamman hengen voimin? Pohjois-Pohjanmaan 24 tunnin kevätralli, jossa lajimäärät voivat nousta yli sadanviidenkymmenen? Terassiralli, jossa hyväksytään vain ravintolan terassilta havaitut lajit siten, että jokaisella joukkueen jäsenellä on juomaa lasissaan? Vai karkauspäivänlistaus, jota voi harrastaa helmikuun viimeisenä päivänä neljän vuoden välein, huonoimpana mahdollisena lintuajankohtana?<br />
<br />
Kiista on ratkennut. <b>Eelis Raritét</b> järjestää nimipäivänsä kunniaksi <a href="https://www.facebook.com/events/331361323660203/?fref=ts">unipinnarallin</a>. Säännöt ovat selvät:<br />
<br />
<i>"Kilpailussa on tavoitteena havaita mahdollisimman monta lintulajia unessa 8.-9. huhtikuuta välisenä yönä. Kyseisen yön yötöiden, pöllöretken tai maratonrakastelun takia valvovat voivat laskea myös 9.4. päivällä nukkumansa ajan pinnat. Muuten päiväunia ei saa laskea, vaan pinnat tulee kerätä yhdeltä nukkumisjaksolta. Pinna lasketaan sen mukaan, miksi laji on unessa määritetty. Eli jos määrittää linnun vaikkapa isotrapiksi, siitä saa isotrappipinnan, vaikka herättyään älyäisi, että kyseessä oli <b>Hjallis Harkimo</b>. Omia lintulajeja ei hyväksytä, vaan linnun pitää olla maailman lintujen lajiluettelon mukaisia."</i><br />
<br />
Siitä vain kisaamaan. Parhaat uneksijat ovat sitä luokkaa, että pikku torkut eivät riitä voittoon. Unipinnaennätys on kuulemma sillä harrastajalla, joka uneksi avaavansa ulko-oven, katsovansa ulos lintujen täyttämälle pihalle ja sanovansa: "Pihalla ovat kaikki maailman linnut." Siitä on paha enää panna paremmaksi.<br />
<div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-60856193315068612882013-03-31T11:02:00.000-07:002013-03-31T11:02:14.451-07:00Eikä me olla veljeksiä<br />
Huhtikuun lähestyminen aiheutti pakonomaisia pinnapaineita. Kunnon helsinkiläisen lintuharrastajan kuuluu näet havaita kiuru jo maaliskuussa. Sisämaan ja Pohjois-Suomen harrastajakollegat varmasti ovat eri mieltä, mutta etelärannikolla kiuru on miltei joka vuosi kohtuullisen yleinen ilmestys maaliskuun viimeisellä viikolla, kun vain osaa hakea ensimmäisenä sulavilta pelloilta.<br />
<br />
Tietysti poikkeuksia on. Kuten kuluva kevät. Itse asiassa lintukevät 2013 on edennyt niin onnettomasti, että asia on <a href="http://yle.fi/uutiset/lintujen_kevatmuutto_selvasti_myohassa/6558486">ylittänyt jopa uutiskynnyksen</a>. Jos olisin luonteeltani yhtään sarkastisempi, niin voisin ikkunasta ulos vilkaisun jälkeen kiistää koko uutisen arvon: kovin odotuksenvastaista olisi, että kiuruparat tahtoisivat Suomen puolimetrisiin hankiin kovin sankoin joukoin. <br />
<br />
Vaikka olen aiemmissa blogimerkinnöissäni kommentoinut Tiira-käyttöjärjestelmää elitistisen koppavasti ja happamasti, niin vuosien väliseen vertailuun se on mainio työkalu. Se on havainnollistava väline myös yllälinkittämässäni uutisessa: siinä missä aiempina vuosina maaliskuun loppuun mennessä on ilmoitettu kymmeniä tuhansia kiuruhaviksia, niin nyt niitä on alle sata. Vuodet eivät todellakaan ole veljeksiä.<br />
<br />
En usko, että ilman Tiiran dataa BirdLifen tiedote kevään viivästymisestä olisi mennyt lainkaan läpi lehdistöön, vaan vasta tuhatkertainen kontrasti loi sille uutisarvon. Tällaista Tiiran viestinnällistä lisäarvoa en ole nähnyt ennen valtakunnallisen median käytössä, jos pihabongaustiedotteet jätetään omaan arvoonsa. Vastaavia toimittajakoukkuja Tiiran aineistosta löytää varmasti helposti, jos asiaan jaksaa perehtyä hieman.<br />
<br />
Iltalukemisenani yhä lojuvat <b>Magnus von Wrightin</b> päiväkirjat kertovat myös omat kiurutarinansa lähes 200 vuoden takaa. Ainakin 1830-luvulla vapaaherra von Wright merkitsi päiväkirjoihinsa joka kevät ensimmäisen havaitsemansa kiurun, vaikka muuten päiväkirja saattoikin täyttyä riutuvista rakkaudentunteista ja Helsingin sietämättömästä säästä. Useimpina vuosina Helsingin ensimmäiset kiurut näkyivät maaliskuussa, mutta toisinaan von Wright sai siitä vuodenpinnan vasta huhtikuussa. Kiurun saapumisen seuraaminen on siis hyvin pitkä tapa, ei mikään sodanjälkeisen harrastajapolven päähänpisto.<br />
<br />
Omista pinnapaineistani en päässyt eroon muulla tavalla kuin retkellä tutulle joutomaa-alueelle, minne ilmestyy joka varhaiskevät hyviä pälviä. Niitä ei ollut monta, mutta kuitenkin tarpeeksi kahdelle kiurulle ja yhdelle pulmuselle. Niinpä niin - kuu kiurusta, aina maaliskuussa.<br />
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-71306522591266777862013-02-28T02:37:00.000-08:002013-02-28T23:00:21.839-08:00Kun Buster Keaton ei riitä<br />
Lintuharrastusta mainostetaan kaikille sopivaksi hauskaksi ja leikkimieliseksi harrastukseksi. Tässä vaiheessa niskakarvojen pitäisi jo nousta pystyyn: jos jotakin kutsutaan leikkimieliseksi, se on todellisuudessa kaikkea muuta. Jos keskitytään tarkkailemaan sitä, millainen kuva suomalaisesta lintuharrastuksesta annetaan lehdissä, blogeissa ja muissa harrastuskulttuurin ilmenemissä, niin tulos on lohduton: lintujen tarkkailu on suurin piirtein yhtä innostavaa kuin vedenalainen korinpunonta tai tiiliskivien keräily - eittämättä Suomen viiden tylsimmän harrastuksen joukossa.<br />
<br />
Jokin tässä mättää. Kuten jokainen lajia harrastanut tietää, niin lintuharrastus on nimittäin enemmän kuin hupaisaa. Käydään kavereiden kanssa kaljalla ja määritysilloissa, nauretaan ajomatkalla bongauspaikalle vedet silmissä tai heitetään staijikalliolla niin hersyvää herjaa, että kiikarit eivät pysy silmillä. Juuri tämä sosiaalisen mikrotason hauskuus on monelle se seikka, jonka ansiosta jaksetaan käydä retkillä tutussa kaveriporukassa ja nauttia varhaisaamun ulkoilmasta räntäkuuroineen ja auringonnousuineen.<br />
<br />
Sitä ihmeellisempää on, että mielikuva lintujen tarkkailusta tuntuu kuivemmalta kuin marokkolainen hiekkapaperi. Usein tämä liittyy yhdistysten toimintaan: halutaan olla lintutieteellisiä yhdistyksiä vaikka todellisia vaikutusmahdollisuuksia ei olisikaan. Onpa joukossamme myös muutamia harrastajia, jotka kokevat velvollisuudekseen tämän tästä muistuttaa bongausreissuilla poltetun bensiinin saatanallisuudesta ja julistaa todellisen lintuharrastajan olevan esimerkillinen ja mielellään risupartainen <i>übermensch</i>, joka vain omalla esimerkillään näyttää todellisen luonnonsuojelun arvon.<br />
<br />
BirdLife Suomen Tiira- ja Linnut-lehtiin on toki keksitty kaikenlaisia pikkuhauskoja interaktiivisia palstoja, mutta varsinaista harrastushuumoria ne eivät tarjoa. Paikallisyhdistysten lehdistä huumorin hakeminen on haasteellista jo senkin takia, että monet paikallislehdet ovat kuolinkouristuksissaan hylänneet monipuolisen sisällön tavoittelun ja rajannneet julkaistujen sivujen määrää, vaikka ilahduttavia poikkeuksia toki löytyy silloin tällöin. (Tieteellistä Ornis Fennica -lehteä en uskalla tässä edes kunnolla mainita, kun <b>Pentti Linkolakin</b> haukkui sen Tringa-lehden haastattelussa kuivuuden perikuvaksi.)<br />
<br />
Lintuharrastushuumorin pioneereja toki on joitakin. <a href="http://keskivertolintuharrastaja.blogspot.fi/2012/08/eelis-raritet.html">Eelis Raritétille </a>olen uhrannut kokonaisen blogimerkinnän. <i>Ornimisen sietämätön keveys -</i>kirja on alan itseoikeutettu klassikko, mutta myös <b>Tero Ilomäen</b> hersyvät petolintujulkaisut <i>Merta Karta</i> ja <i>Kaksi ornia</i> täytyy mainita erikseen. Ilomäen erikoisuutena on kuivan asiadatan yhdisteleminen kaunokirjalliseen kehykseen. Esimerksi Kaksi ornia -opuksessa on esitetty Ilomäen kaikki petolintuhavainnot Kymenlaaksosta vuosikausien ajalta, mutta katsausartikkelin sijaan ne käydään läpi kirjeromaanin muodossa. Tarina rönsyilee kuin <b>Francois Rabelais'n</b> <a href="http://www.kolumbus.fi/~d638242/index.htm/data/pantagruel2007.pdf"><i>Pantagruelissa</i></a> konsanaan.<br />
<br />
Lintublogeissa tosikkomaisuus näkyy kaikkein ilmeisimmin. Olipa kyse sitten kuva- tai retkiblogista, niin kyllä kerrotaan kahvittelusta Nauvossa, keltasirkkuparven tarkastamisesta mäntysirkun toivossa ja aaltojen pärskimisestä rantakivikossa, mutta harrastuksen hauska sosiaalinen puoli pysyy tabuna. Missä on muistelut siitä, miten viidensadan ajokilometrin jälkeen myöhästyttiin rarista 30 sekuntia? Kuka kertoisi siitä, miten pikkupoikina näytettiin maanomistajalle keskisormea, livahdettiin linturetkelle sotilasalueelle ilman kulkulupia tai käytiin sontimassa mökkiläisten huussiin kesken linjalaskennan? Missä päin internetin ihmemaata voitaisiin julkaista harrastuskentän mehevimmät juorut ja päivitellä niitä yhdessä?<br />
<br />
Tsemppipalkinnon hauskoista sanavalinnoista uskallan myöntää <b>Kari Lahtelan</b> <a href="http://sokeakukko.kuvat.fi/kuvat/">Sokea kukko -blogille</a>, mutta vastaani on tullut vain yksi todella humoristinen kotimainen lintublogi eli <a href="http://www.surfbirds.com/community-blogs/BAB/">Bad-Ass Birder</a>. Blogin kommenttikenttä on samalla todiste siitä, miten vakavana lintuharrastuksesta kirjoittamista pidetään, sillä joukossa on useita, jotka ilmiselvästi ovat ottaneet kirjoittajan tosissaan. Nimimerkin takana pysyttelevä kirjoittaja on todellisuudessa umpitrolli, jonka tavoite on saattaa tosikot takajaloilleen ja vieläpä onnistuu siinä tämän tästä. <br />
<br />
Tälläkin kertaa Iso-Britannia kelpaa mallimaaksi. Rengastuspuolella oppia voisi ottaa vaikkapa Grampian Ringing Groupin asenteesta, joka ilmenee parhaiten vaikkapa <a href="http://vimeo.com/32176726">Are You Tired of Tit Shit </a>-videosta. Toinen esimerkki humoristisesta mutta silti äärimmäisen tarkasta ja linnuille uskollisesta asenteesta on <a href="http://punkbirder.webs.com/">Punkbirder</a>, jonka <a href="http://www.freewebs.com/punkbirder/finlandreport.htm">retkikertomus Suomesta</a> on suositeltavaa luettavaa kaikille Pohjois-Suomessa lintujen perässä liikkuneille. <br />
<br />
Jos lukija ei vielä ymmärtänyt paradoksaalista itseironiaani, niin väännän sen lopuksi vielä rautalangasta: kirjoitan tässä kuolemanvakavasti siitä, miten suomalaiset lintuharrastajat tuppaavat antamaan lintuharrastuksesta kuolemanvakavan kuvan. Minulla on siis valtava malka omasta silmässäni, mutta sanomaani sen ei pidä sumentaa. Otetaan oppia elokuvahistoriasta ja <b>Buster Keatonista</b> - miehestä, joka sai hymyilemättä yleisön röhönauruun. Se onnistuu myös meiltä.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-92096577731340529322013-01-23T09:48:00.001-08:002013-01-23T09:48:46.787-08:00Valkokankaan vuodenpinnaennätys<br />
Suuresta lintuharrastuselokuvasta <i>The Big Year </i>(suomeksi <i>Posketonta bongausta</i>) tuli yksi vuoden 2011 suurimmista flopeista. 41 miljoonan dollarin budjetti ja konkarinäyttelijät <b>Jack Black</b>, <b>Steve Martin</b> ja <b>Owen Wilson</b> eivät sen kummemmin houkutelleet yleisöä lippuluukuille kuin lumonneet kriitikoitakaan. Suomessa elokuva päätyi suoraan DVD-levitykseen ilman teatterikierrosta. Elokuvasta ei ehkä ole klassikoksi, mutta lintuharrastajan kannattaa kuitenkin nähdä se.<br />
<br />
Tarina keskittyy kolmen miehen ympärille: <b>Brad Harris</b> (Black) on ydinvoimalan turvallisuuspuolella työskentelevä lintuharrastaja, joka yrittää saada ryhtiä elämänsä epäonnistumisiin tekemällä Pohjois-Amerikan vuodenpinnaennätyksen. Samana vuonna vuodenpinnaennätystä - elämänsä suurta haavetta lapsuusvuosista lähtien - tavoittelee myös liikemies <b>Stu Preissler </b>(Martin), joka yrittää vaihtelevalla menestyksellä jäädä eläkkeelle rakentamansa valtavan bisnesimperiumin johdosta. <b>Kenny Bostick</b> (Wilson) taas on aiemman pinnaennätyksen haltija, korskea bongariori, joka on valmis puolustamaan ennätystään vastoin lukuisia vaimolle annettuja lupauksia. Elokuvassa on myös aimo joukko pikkunäppäriä viittauksia, jotka tosin aukenevat toisinaan huonosti eurooppalaiselle katsojalle (alkaen siitä, että Brad on samanlaisessa työssä kuin piirrossarjojen tunnetuin luuserihahmo <b>Homer Simpson</b>).<br />
<br />
Vaikka elokuvan aihe on melko mekaaninen vuodenpinnaennätyksen teko kommelluksineen, iloineen ja suruineen, pinnoineen ja mäherryksineen, niin sen teema on äärettömän kunnianhimoinen: mitkä ovat ne asiat, jotka tekevät ihmiselämästä elämisen arvoisen? Yhden käden sormilla voi laskea sellaiset elokuvat, jotka ovat tätä teemaa kiitettävästi käsitelleet ilman sortumista naiiviin optimismiin, moraalisaarnaan tai turhaan vaikeaselkoisuuteen - <b>Frank Capran </b><i>Ihmeellinen elämä</i> tulee parhaana onnistujana mieleeni. Teeman valinta lienee myös syy Poskettoman bongauksen floppaukseen, sillä vaikka lintuharrastaja saisi teemasta kiinni, niin elokuvan syvimmät tasot tuskin avautuvat tavalliselle katsojalle. <br />
<br />
Mikä linnuissa voisi muka olla niin kiehtovaa, että niistä voitaisiin johtaa elämän tarkoitus? Lintumaalari-ikoni <b>Roger Tory Peterson </b>muotoili lintujen vetovoiman näin teoksessa <i>Birds Over America</i>:<br />
<br />
<i>"Me ihmiset keksimme järjestelmiä; sosialismin, fasismin, kommunismin ja kapitalismin. Ne halveksivat toinen toistaan. Silti... niillä on yhteinen uskontunnustus: pelastus koneiden kautta. Kun nämä järjestelmät osoittautuvat falskeiksi, niin onko enää mikään ihme, että ihmisten havaitessa yhteiskunnan synteettisen olemuksen he kääntyvät luontoon päin? Onko mikään ihme, että hulluksi tulleessa maailmassa linnut ovat niin suosittuja? Linnut ovat ehkäpä kaikkein puhuttelevin todellisuuden ilmentymä."</i><br />
<br />
Kyynikko voisi todeta, että Petersonia soveltamalla lintuharrastuksen suosiosta saisi mainion yhteiskuntamittarin: mitä enemmän lintuharrastajia, sitä huolestuttavammin ovat asiat. Petersonin puheenvuorossa piilee kuitenkin totuuden siemen, sillä elämän tai todellisuuden syvään kokemiseen tarvitaan usein ulkoinen ärsyke. Parhaimmillaan linnut tarjoavat häivähdyksen jostakin, jota ei voi sanoin kuvailla ja joka mullistaa ihmisen kokemusmaailman niin, että samaa tuntemusta haluaa tavoitella kerrasta toiseen. Se on myös vuodaribongauksen vetovoima. Jos bongari ei tunne elävänsä rikottuaan vuodenpinnaennätyksen, niin ei sitten milloinkaan.<br /><br />
Elokuvan yksi huippukohta oli jakso Aleuttien läntisimmällä saarella Attulla, missä bongareiden listalle tupsahteli toinen toistaan eksoottisempia euraasialaisia siivekkäitä. Jokainen edes viikon jakson rarisaarella viettänyt tietää sen tunteen, kun ymmärtää kerrankin olevansa oikeaan aikaan oikeassa paikassa ilman stressiä töistä, perheestä tai naapurien keskinäisestä kilvoittelusta, ja pystyy uppoutumaan vain ja ainoastaan lintujen tarkkailuun. Parhaimmillaan mantereelle palaaminen ei ole edes mahdollista ennen hakuveneen saapumista, kun kännykkä ei kuulu ja kannettava tietokone hakee turhaan verkkoa. Ei ihme, että Attu-jakson suurenmoisimman kohtauksen taustamusiikiksi oli valittu <b>Coldplayn</b> <i>Viva La Vida</i>. Äärimmäisen lähelle todellisuutta, äärimmäisen lähelle elämän kaikkivoipaisuutta ja ihmettä ei pääse kuin synnytyssalissa tai rarisaarella.<br />
<br />
Alaviitteenä voisi mainita, että lisäksi mieltäni lämmitti lintuharrastajien keskinäisen solidaarisuuden kaunis kuvaus. Vaikka Bostick käyttäytyy röyhkeästi sekä bongarikollegoja että ei-lintuharrastajia kohtaan, laiminlyö vaimoaan ja on monilla tavoin tarinan konna, niin lintujen suhteen hän ei harrasta epäreilua peliä. Ei vääntämistä, ei vääriä hälytyksiä. Tämä sanaton rehellisyyssääntö tuntuu todellisuudessakin olevan monelle ei-lintuharrastajalle vaikea ymmärtää.<br />
<br />
On hieman epäreilua, että kunnianhimoisia teemoja käsittelevien komedioiden aika tuntuu olevan ohi. Viime vuosina eniten dollareita on kääritty mukatuhmilla pieru- ja seksisarjakomedioilla kuten <i>American Pie</i> ja <i>Kauhea kankkunen</i>. Kammottavasta suomenkielisestä nimestään huolimatta Posketonta bongausta on paras lintuharrastuksesta laadittu elokuva, ja muidenkin ornien kuin televisio- ja elokuvapinnojen listaajien kannattaa ehdottomasti katsoa se. <br />
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-39732054952173886102013-01-15T11:38:00.000-08:002013-01-15T11:38:07.683-08:00Ei koskaan bongattavissa<br />
Posti kulki pitkästä aikaa kiinnostavimman lintukirjan. Nimensä mukaisesti se käsittelee lintuja, joita ei enää ole. Kyseessä on <b>Julian P. Humen</b> ja <b>Michael Waltersin </b>teos <i>Extinct Birds</i>, joka esittelee kaikki viimeisten 700 vuoden aikana sukupuuttoon kuolleet lintulajit. <br />
<br />
Netti on täynnä sivuja, joilla kerrotaan yksityiskohtaisesti muuttokyyhkyn, siivetönruokin, dodon tai rämetulikärjen sukupuutoista, joten en aio retostella niillä tässä. (Oman korteni sukupuuttopornon kekoon olen jo kantanut <a href="http://keskivertolintuharrastaja.blogspot.fi/2008/12/sodan-muisto.html">kirjoittamalla wakenluhtakanasta</a>.) Massiivisten romahdusten sijaan kirjan havahduttavin anti oli ainakin minulle sen ymmärtäminen, miten vähän valtaosasta sukupuuttoon kuolleita lajeja tiedetään. Suurin osa kadonneista lajeista on elänyt melko suppealla alueella, esimerkiksi jollakin pienellä Tyynenmeren saarella, ja niiden kato on ollut ihmisvaikutuksen alettua varsin nopea. Ainutkertaisista lajeista on jäänyt jäljelle vain muutama tomuttunut museonahka, eikä niiden elintavoista tiedetä juuri mitään.<br />
<br />
Minun mielenlaatuuni vetosi erityisesti kirjan toinen osa, jossa käsitellään hypoteettisia lintuja. Ne tunnetaan vain yksittäisistä nahoista, puutteellisista kuvauksista, maalauksista tai oudoista luu- ja höyhenlöydöistä. Osa niistä on hyvin suurella varmuudella virheellisiä; esimerkiksi Pennsylvaniasta 1834 talletettu ja <b>John James Audubonin</b> kuvaama <i>Spiza townsendi </i>on lähes varmasti outo preeriakardinaalin värimuunnos. (Tämä pseudolaji on ehtinyt muuten saada BirdLife Suomen virallisen suomenkielisen nimenkin: se on viherpreeriakardinaali.)<br />
<br />
Hypoteettisten lintulajien listassa on silti kutkuttavan monta kiehtovaa tapausta. Mikä on argusfasaanin kaltainen <i>Argusianus bipunctatus</i>, josta on säilynyt vain yksi käsisulka? Entä mikä petolintu on ollut Floridan <i>Sarcorhamphus sacer</i>, josta on jäljellä vain <b>William Bartramin</b> kuvaus ja yksi kehno maalaus, molemmat 1700-luvulta? Tai tahitilainen <i>Porzana nigra</i>, josta on jäljellä vain kaksi maalausta?<br />
<br />
Kaiken masentavuuden keskellä kirjan hypoteettisten tapausten luettelon päätöksessä on häivähdys toivoa. Listan toiseksi viimeinen laji on nimittäin tiibetinvuoripeippo (Sillem's Mountain Finch, <i>Leucosticte sillemi</i>), josta tunnettiin aiemmin vain hollantilaisen retkikunnan vuonna 1929 tallettamat yksilöt. Vuonna 2012 tiibetinvuoripeippo <a href="http://thewildernessalternative.com/2012/10/20/sillems-mountain-finch-rediscovered/">löydettiin kuitenkin uudelleen</a> ja onnistuttiin jopa valokuvaamaan noin 5000 metrin korkeudessa Kiinan vuoristossa. On siis yhä vähäinen mahdollisuus, että jokin muukin sukupuuttoon kuolleeksi tuomittu lintu voi sinnitellä elossa katveessa ihmissilmältä.<br />
<div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-47231126698639782212012-12-16T04:51:00.000-08:002013-01-15T23:32:43.544-08:00Ruotsin- vai suomenpinna?Paremmin uskonnollisista ja kasvitieteellisistä saavutuksistaan muistettu <b>Lars Levi Laestadius </b>löysi tai ainakin ilmoitti yhden Ruotsille uuden lintulajin. Vuonna 1833 Karesuandossa Ruotsin Lapissa ammuttiin pilkkaniskakoiras, jonka Laestadius toimitti Tukholmaan professori <b>Bengt Friesille</b>. Tukholmassa käymässä ollut suomalainen <b>Magnus von Wright </b>pääsi tutustumaan ammuttuun yksilöön tammikuussa 1834. Suomen ensimmäinen pilkkaniska havaittiin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, kun yksi lintu ammuttiin Kittilän Kyrön kylässä kesällä 1858.<br />
<br />
Laestadius on vastuussa myös yhdestä suomenpinnasta: hän toimitti
Tukholmaan samoin Karesuandossa vuonna 1837 ammutun punakottaraisen,
jota pidetään Suomen ensihavaintona. Päivämäärä on tosin hieman epäselvä: BirdLife Suomen ensihavaintoluettelossa siteerataan Melan ilmoittamaa päivämäärää 16.9.1837, kun taas Laestadius-tutkija Olle Franzén ilmoittaa linnun ampumisajaksi kesäkuun 1837. <br />
<br />
Salaliittoteorioihin taipuvaiset lintuharrastajat nousevat varmasti jo varpailleen: Karesuando (tai Kaaresuvanto tai Gárasavvon) on kylä molemmin puolin Tornionjokea, eli osa siitä on Suomen, osa Ruotsin puolella. Ruotsalaisena Laestadius asui ja vaikutti enimmin Tornionjoen länsirannalla. Lintujen tarkat ampumispaikat eivät ole ilmeisesti tiedossa. Valtakunnanraja tosin kulki Tornionjoella jo 1830-luvulla, minkä Laestadius aivan varmasti tiesi <br />
<br />
Ovatko havainnot varmasti oikeiden maitten listoilla? Varmuuden saaminen liki kahden vuosisadan jälkeen lienee mahdotonta, joten ehkäpä meidän on tyytyminen vallitseviin tulkintoihin.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-68291773858487788662012-10-31T11:47:00.002-07:002012-10-31T11:47:50.533-07:00Lajeissa on eroja<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="267">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:10.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:115%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:"Calibri","sans-serif";
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
Lintu on lintu, vaikka voissa paistaisi. Vai onko? Ovatko jotkut linnut parempia
kuin toiset tai onko joidenkin lintujen harrastaminen prestiisimpää kuin
toisten? Kirkasotsaisena parempaan maailmaan uskovana idealistisena lintuharrastajana
vastaisin mieluusti kyllä. Se ei kuitenkaan ole totta. Lintuharrastajien
keskuudessa arvotetaan linturyhmiä ja -lajeja surutta.<br />
<br />
En ole vielä tavannut lintuharrastajaa, jonka mielestä pulujen, kanadanhanhien tai
fasaanien katseleminen aiheuttaisi elämää suurempia luontokokemuksia. Toki
tammikuussa Helsingin Vanhan ylioppilastalon seinässä avoimesti hautova pulu
kiinnittää huomion ja peltotiellä vipeltävän fasaanipoikueen menoa on ilo
katsella, mutta mieluummin niiden sijaan katselisi keltaiseksi rapatulla
seinällä lepattavaa kalliokiipijää tai ihmettelisi ruisrääkkäpoikueen
piilottelua ojanpientareella. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Ne
sykähdyttäisivät varmasti puluja tai fasaaneja enemmän.<br />
<br />
Isot lokit ovat erityisen hupaisa ryhmä, sillä niihin suhtautuminen vaihtelee
rajusti. Puhutaan laridisteista, jotka ovat nimenomaan lokkiharrastajia:
stereotyyppinen laridisti kuljeskelee kaatopaikoilla biojätteen seassa ja
katsoo harmaalokkeja niin tarkoin, että oppii tuntemaan eri harmaalokkiyksilöt puvun
höyhenenhienojen detaljien perusteella. Toiset eivät voisi välittää vähempää harmaalokeista
saati tällaisesta retkeilykultturista. Äärimmilleen vietynä isoihin lokkeihin
suhtaudutaan jopa pelonsekaisella kunnioituksella, sillä laridistien työ on
mullistanut määrityskulttuurin. Moni puoliaktiivinen bongari ei ole
kiinnostunut lähtemään katsomaan etelänharmaalokkia, sillä ei usko kuitenkaan pystyvänsä
tunnistamaan sitä itsenäisesti. Määritysorientoituneelle harrastajalle isot lokit
saattavatkin olla niin iso haaste, että helpoin tapa käsitellä niitä on kieltää
niiden olemassaolo harrastuskohteena ja keskittyä muihin lajiryhmiin, kuten petolintuihin tai vaikkapa
juovattomiin kerttusiin.<br />
<br />
Suomalaisessa rengastusskenessä on myös oma pyhä lehmänsä: pöllöt ja
petolinnut, erityisesti viirupöllö ja sääksi. Olin saada alemmuuskompleksin
ensimmäisessä rengastajakokouksessani, kun kuuntelin tunnista toiseen
petolintuhehkutusta vanhojen ja välillä nuorempienkin partojen keskeltä;
olinhan itse vain ahkera ja aloitteleva varpuslintujen verkkorengastaja, joka
parhaimmillaankin vain sattumalta saattoi saada kiinni jonkin vaeltavan
helmipöllön tai varpushaukan. (Olen lintuasemalla rengastanut vahingossa yhden
viirupöllön, kun sellainen tunki verkkoon vasten kaikkia odotuksia, mutta
pöntöille tai sääksenpesille minusta ei ole kiipeämään.) Nykyisin samojen
partojen takaa kuuluu muuten valitus siitä, miten nykynuoriso on rappiolla, kun
petolinnut eivät enää kiinnosta. <br />
<br />
Viime vuosien kiistakapula eli <b>Matti Vanhasen</b> hallitusohjelmaan asti liihotellut
merimetso osuu myös vedenjakajalle. Jopa lintuharrastajien sisäiseen merimetsokeskusteluun
vaikuttaa harrastajan oma asennoituminen lajiin – varmasti paljon enemmän kuin
uskalletaan myöntää. Yksien mielestä musta viikinki on hieno lisä suomalaiseen
saaristoon ja niiden metallinhohtoiset muuttoparvet ovat upeaa katseltavaa;
toisten mielestä moisesta metelöivästä uudistulokkaasta ei kannattaisi pitää
niin suurta kohua.<br />
<br />
On kovin inhimillistä, että toiset lajit ovat rakkaampia kuin toiset. Silti takaraivossa takoo pieni kerettiläinen ajatus: mikä minä olen sanomaan, mitkä linnut ovat toisia parempia ja mikä harrastustapa on toista parempi?</div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-46117896624168487722012-09-12T22:46:00.001-07:002012-09-13T06:21:28.906-07:00Suomen ensimmäinen lintuharrastaja<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="267">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:10.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:115%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:"Calibri","sans-serif";
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
Lintuharrastus on nykymuodossaan melko tuore harrastus,
ainakin jos sitä vertaa metsästykseen, kalastukseen tai moniin urheilulajeihin.
Silti sen juuret ovat kotimaassa varsin vanhat. Minun despoottisen tulkintani
mukaan Suomen ensimmäinen lintuharrastaja oli maalariveljessarjan seniori
<b>Magnus von Wright </b>(1805–1868). <br />
<br />
Nykyään Porkkalan kärjessä aamustaijilla käyvä lintuharrastaja tuskin
tunnistaisi Magnus von Wrightin<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>retkeilytapoja rakkaaksi harrastuksekseen. Tärkein väline 1800-luvun lintuharrastajalle
oli haulikko, eikä määrittämisestä tullut mitään ilman laajaa nahkakokoelmaa.
Ensimmäiset lintukirjat olivat vasta valmisteilla; itse asiassa Magnus rupesi kreivi
<b>Nils Bonden </b>toimeksiannosta laatimaan yhdessä veljensä <b>Wilhelm von Wrightin
</b>kanssa piirroksia Pohjoismaiden ensimmäiseen kuvalliseen lintukirjaan. Tämän
kirjan teksti ei kuitenkaan valmistunut von Wrightien elinaikana, vaikka kuvat
julkaistiinkin 1828–1838.<br />
<br />
Hurskastelijoiden ja ampumista kauhistelevien on syytä muistaa, että käsite <i style="mso-bidi-font-style: normal;">luonnonsuojelu </i>oli tuolloin vielä kuin
hurjimmasta tieteisromaanista. 1800-luvun alussa ei ollut minkäänlaista tajua siitä,
että ihmistoiminnalla voidaan tuhota jopa erittäin runsaista eläinlajeja vain muutamassa
vuosikymmenessä, eikä luontoa ymmärretty dynaamisena, muuttuvana systeeminä,
joka on jatkuvassa muutoksen tilassa. Evoluutioteoriakin esiteltiin vasta vähän ennen Magnus von Wrightin kuolemaa. Tuon ajan henkeen sopi paremmin kuva pysyvästä
ja muuttumattomasta luonnosta, jossa ihmisen sopi temmeltää luomakunnan
kruununa halunsa mukaan. <br />
<br />
Millä perusteella sitten Magnus von Wright oli lintuharrastaja? Opiskeltuaan ja
elettyään jonkin aikaa Ruotsissa hän asettui kartanpiirtäjäksi,
preparaattoriksi ja piirustuksenopettajaksi suuriruhtinaskunnan pääkaupunkiin
Helsinkiin, josta tuli hänen kotikaupunkinsa. Hän ei ollut ammattiornitologi
eikä <br />
-metsästäjä vaan pesunkestävä taiteilija, joka sai elantonsa siveltimestään.
Silti hänen kiinnostuksensa lintuihin oli syvästi uteliasta ja intohimoista,
mikä välittyy hänen maalauksistaan vielä lähes kahden vuosisadan jälkeen.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Vaikka maalarina von Wright oli
oppikirjaesimerkki romantiikan ajan maisema- ja luontomaalarista, niin
lintuharrastaja ei voi olla tunnistamatta hänen töistään linnun realistista
puolta. Hänen lintunsa eivät ole romanttisen ideaalin projektioita vaan villin,
omalakisen luonnon osasia. Ne ovat lintuharrastajan silmin nähtyjä ja
höyhenentarkasti kuvattuja siivekkäitä, joista välittyy voimakas omakohtainen havainto.<br />
<br />
Juuri Helsingin-kausi oli otollista aikaa monipuoliselle lintuharrastukselle.
Tieteellistä koulutusta von Wrightillä ei ollut, mutta keisarillisen yliopiston
harvat luonnontutkijat ja yhtä vähät luontoharrastajat tunsivat
pikkukaupungissa vaivatta toisensa. Von Wright rupesi laatimaan arvatenkin Nils
Bonden mallin mukaisesti suomalaista lintukirjaa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Finlands Foglar</i>. Sen ensimmäinen osa ilmestyi 1859 ja toinen <b>Johan
Axel Palménin </b>toimittamana postuumisti 1873.<br />
<br />
Tavallisen, jokapäiväisestä leivästä kamppailevan suomalaisen talonpojan
kannalta lintuharrastuksen on täytynyt näyttää tuolloin naurettavalta.
Linnuista kiinnostuminen jonkin muun kuin ruoan hankinnan kannalta on ollut
tällaisesta materialistisesta sammakkoperspektiivistä mahdotonta. Harrastuksen
ensimmäiset peruspilarit ovat turvattu toimeentulo ja joutilas aika, eikä
kumpaakaan ollut hämäläisessä savupirtissä eikä Katajanokan rannan kalastajahökkelissä
liiaksi asti. Tällaiseen ylelliseen joutilaisuuteen oli varaa lähinnä
aatelistolla ja papeilla, jossain määrin myös rikkaimmilla kauppiailla.
(Erityisesti Englannissa varhaiset lintuharrastajat olivat pappeja –
esimerkiksi kelpaa vaikkapa <b><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Gilbert_White">Gilbert White</a>. </b>Uhkasipa samanlainen ura jopa <b>Charles
Darwinia</b>.)<br />
<br />
Vaikka koi syö ja ruoste raiskaa, niin muutamia von Wrightin ampumia lintuja on
säästynyt Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa hauraina muistomerkkeinä
suomalaisen lintuharrastuksen alkutaipaleesta. Kohtalokkaammin on käynyt esimerkiksi
mustaotsalepinkäiselle (ennen vuotta 1838) ja grönlanninlokille
(helmikuu 1836). Näistä Suomen ensihavainnoista ei ole jäljellä kuin maalaukset
ja lyhytsanaiset muistiinpanot. </div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-21684026914229075322012-08-29T08:13:00.001-07:002012-08-29T08:13:44.471-07:00Koskimiehen varjo<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="267">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:10.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:115%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:"Calibri","sans-serif";
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
Lintuverkossa on taas elvytetty kiistaa viime talvena ilmestyneestä
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kaakkurin tarina</i> -kirjasta. Kaakkurilammen
kylmentänyttä myrskyä ei voi tässä yhteydessä kuvata kovin yksityiskohtaisesti,
mutta kipinä roihulle oli <b>Pertti Koskimiehen</b> <i>Linnut-</i>lehdessä 2/2012 julkaisema
kirjan murska-arvostelu, jonka jälkeen asiasta on keskusteltu eri puolilla
nettiä. Keskustelu on laajentunut kaakkureista tietokirjan ja luontokuvan ja -kuvaamisen
olemukseen. (Tämän sopan seulominen vaatisi tyystin oman blogimerkintänsä,
joten suosittelen halukkaita selailemaan Lintuverkkoa sekä luontokuvaajien
Koju-sähköpostilistaa ja lukemaan alkuperäisen arvostelun. <a href="http://www.kaakkurikirja.fi/?k=vastaus">PiLY:n vastaus</a> kirjasta
kirjelmöineelle kaakkurirengastajalle on myös tutustumisen arvoinen.)<br />
<br />
En ole lintututkija vaan lintuharrastaja. En tiedä kaakkurin biologiasta juuri
mitään. Niinpä minulla ei ole kompetenssia eikä halua ottaa kantaa kaakkurin
elintapoihin saati Koskimiehen tutkijankykyihin – enkä edes usko, että niiden
analysointi toisi minkäänlaista lisäarvoa omaan blogiyritelmääni. Tiedemies Koskimies
ei kiinnosta minua lainkaan, mutta harrastaja, kirjailija ja luonnonrakastaja
Koskimies kylläkin; pidettäköön nämä persoonat siis erillään. Korostan vielä
erikseen, että en tunne Koskimiestä henkilökohtaisesti, joten tällä kynäelmällä
ei ole sen paremmin tekemistä lihaa ja verta olevan, hengittävän ja hikoilevan ihmiskoskimiehen
kanssa. Nyt puhutaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">tekijästä</i>, ei <i style="mso-bidi-font-style: normal;">henkilöstä</i>. <span style="mso-spacerun: yes;"><br /><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
Koskimies toimi 1990-luvulla Linnut-lehden päätoimittajana
muutaman vuoden ajan. Myönnän auliisti, että en pitänyt hänen päätoimittamistaan
lehdistä niiden ilmestymisajankohtana. Aika ei ole ollut tässä suhteessa lainkaan
armollinen, sillä pidän niistä tänä päivänä entistä vähemmän: en tunnista niistä
alkuunkaan suomalaista lintuharrastuskenttää, en silloista enkä nykyistä. Parhaimmillaankin
Koskimiehen Linnut-lehti yritti valjastaa suomalaisen harrastuskentän suojelutyön
veturiksi ja tutkimuksen hiilivaunuksi; pahimmillaan lehdistä välittyi moralisoiva,
ylemmyydentuntoinen ja osan lintuharrastajista täysin unohtava asenne.<br /><br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toisaalta arvostan suuresti Koskimiehen kirjallista työtä
sekä määrässä että laadussa mitaten. Yritys saada suomalainen tuhatpäinen
lintuharrastajajoukko havaintoineen luonnonsuojelurintaman teräsnyrkiksi on äärimmäisen
kunnioitettava, vaikka menetelmistä olisikin eri mieltä. Valtava julkaistujen
korkeatasoisten kirja-arvostelujen määrä kielii sekä laajasta lukeneisuudesta että
täsmällisestä, aikaansaavasta kirjoittajasta. <br /><br />Koskimiehen puolustukseksi on myös sanottava, että hän
kirjoittaa erittäin hyvin – sanoisin jopa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">kuin
enkeli</i>, ellei hän olisi muistanut julistautua ateistiksi. Koskimiehen kielikuvavalinnat
ovat pääsääntöisesti onnistuneita, tarpeetonta sääliä ei osoiteta ja tyylikkäitä
viittauksia osataan ripotella oikeisiin paikkoihin. Vastaavantasoisia
luontoesseistejä on Pohjoismaissa hyvin harvassa.<br /><br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kritiikin yllä ei silti ole kukaan, ei Koskimies enkä minä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Esimerkiksi Koskimies viljelee niin tiheästi esseen
ydintä, ranskalaisen <b>Michel de Montaignen</b> tekstilajiin liittämää ehdotonta
minäkeskeisyyttä, että se lähentelee jo narsismia. Muuan ystäväni on ivannut,
miten Koskimies joka kirjoituksessaan ensin kertoo hiihtäneensä kolmekymmentä
kilometriä ja sitten kavunneensa sadalle sääksenpesälle. Sen jälkeen kirjoittaja
rupeaa soittamaan totuuden torvea sekä tarjoilemaan voimakkaana kantavaa omaa
ääntään. <span style="mso-spacerun: yes;"><br /><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
Edellinen on tietysti liioittelua, mutta on mukana hiven
totuuttakin – montaignelaisen minäkeskeisyyden ydin ei ole yhden subjektiivisen
näkökulman valinta ja siinä pysyminen, vaan oman näkökulman tiedostaminen, jatkuva
kyseenalaistaminen ja kritisointi. Montaignen minäkeskeisyys kysyy jatkuvasti <i style="mso-bidi-font-style: normal;">mitä minä tiedän – </i>ei koskaan julista tietävänsä
jotakin ehdottomasti. Koskimiehen minäkeskeisyys sen sijaan luo sohvalla
lojuvalle lukijalle mielikuvan, että oikea luontoharrastaja sovittelisi
tälläkin hetkellä tolppakenkiä jalkaan tai vähintäänkin istuisi polkupyörän
satulassa matkalla yölaulajaretkelle. Reaalimaailmassa pitää kuitenkin muistaa,
että moni lintuharrastaja on työvuorolistojen, asuntolainan ja kellokortin vanki,
joka käyttää vähät vapaahetkensä mieluummin Viikin pelloilla tai Porkkalan
kärjessä rentoutuen kuin laskemalla linjaa läpi lintuköyhän, hetteikköisen
suon. <br /><br /></div>
<div class="MsoNormal">
Entäpä sitten esseessä usein sormien läpi katsotut mutta silti
argumentointivirheenä pidetyt<i> ad hominemit</i>, joita Koskimies tämän tästä
epäilemättä tietoisesti iskee tiskiin? Onko aivan varma, että nimeltä
mainitulla toimittaja-harrastajalla tai ”uuskuvaajalla” ei voi olla tarjottavana
mitään uutta näkökulmaa kaakkuria vuosikaudet tutkineelle konkarirengastajalle
vain sillä perusteella, että hän ei ole tutkija eikä hänen kirjansa täytä
tietokirjan vaatimuksia? Koskimiehen mielestä jyrkästi ei; hänen tapanaan on lisäksi
esittää tällaiset mielipiteet tiukkoina totuuksina. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Se voi toki sopia kritiikin kaltaiseen
vaikuttamaan pyrkivään tekstilajiin, mutta ajatus on periaatteen tasolla kovin
vieras minun käsitykselleni vapaasta tieteestä. Ovatko vain tutkimukseen
keskittyvät lintuharrastajat oikeita harrastajia? Siihenkö harrastajan on
pyrittävä: esikuvalliseksi, tiettyyn lajiin tai tiettyyn tutkimuksen osa-alueeseen
keskittyneeksi amatööritutkijaksi? <br /><br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ymmärrän hyvin Koskimiehen korostaman esikuvallisuuden
yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta. Luonnonsuojelijoilla ei ole vaikutusmahdollisuuksia,
jos oma pesä ei ole kunnossa ja osoiteta jatkuvasti omalla toiminnalla, että luontoa
ja elämää rakastetaan ja kunnioitetaan kaikissa olosuhteissa. Tämä johtaa erään
tulkinnan mukaan siihen, että lintuharrastajan on oltava esikuva, joka alistaa
itsensä suuremmalle päämäärälle. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>En pidä
itseäni yltiöindividualistina, mutta silti tämä saa niskakarvani pystyyn. <span style="mso-spacerun: yes;"></span>Tavallisen harrastajan syyllistäminen on väärä
ja vahingollinen polku.<br /><br /></div>
<div class="MsoNormal">
On ilmeistä, mistä Koskimiehen toitottama esikuvallisuus on
peräisin. Se juontuu syväekologiasta, arvatenkin <span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">tarkemmin <b>Pentti Linkolan</b>, tunnetuimman
suomalaisen syväekologin ja lintuharrastuksen <i>grand old manin </i>ajattelusta. Esimerkiksi
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Rengastajan käsikirjan</i> luvussa
Rengastaja ja elämä (1984) Linkola kirjoittaa näin: ”<i>… luonnonystävällä me
tarkoitamme valioyksilöä, poikkeusyksilöä, joka pyrkii erottautumaan siitä
maapallon tuhoamiseen tähtäävästä sodasta, jota hänen lajitoverinsa käyvät
kaikilla rintamanosilla. Valioyksilön, vastuuntuntoisen ihmisen on kaikissa
toimissaan, joka sormenkoukistuksella, kysyttävä tekojensa oikeutusta</i>.”<br />
<br /><br />
Useimmille kaakkurikeskustelua seuranneille lienee tullut selväksi, että siinä ei
ole enää pitkään aikaan ollut kyse kaakkureista. En pidä todennäköisenä, että
kyse olisi sen paremmin tietokirjan tai valokuvan autenttisuudesta tai
merkityksestä, vaikka niistäkin on puhuttu ummet ja lammet. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Pohjimmiltaan kyse on siitä, mitä on oikea
lintuharrastus ja mitä luontoharrastajalta voidaan vaatia. Onko lintuharrastajan
oltava valioyksilö, jonka tehtävänä on olla esikuva maallikoille? Onko todellisen
lintuharrastajan oltava syväekologi, joka kilvoittelee kohti parempaa maailmaa?
Koskimiehen vastaus on absoluuttinen kyllä; itse en olisi siitä lainkaan niin
varma, vaikka joutuisinkin avaamaan samalla portin hedonismisyytöksille.<br />
<br /><br />
Minua pelottaa käynnissä olevassa keskustelussa se, että joku sanoo tietävänsä,
mitä todellinen lintuharrastus on ja mitä se ei ole. Minulla ei nimittäin ole
siitä hajuakaan, vaikka olen yrittänyt pohtia asiaa kohta parikymmentä vuotta. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Yhdestä äärinäkökulmasta katsoen Koskimies on huutavan
ääni korvessa, oikean tien näyttäjä ja Suomen luonnonsuojelun toivo. Toisesta
näkökulmasta Koskimies on väärä profeetta, joka repii meikäläistä jo muutenkin
hajanaista lintuharrastuskenttää entistä pahemmin palasiksi pilaten samalla
kaikki reaaliset vaikutusmahdollisuudet. Lopputulos lienee arvioitavissa vasta
vuosikymmenien kuluttua. </span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-30744548801051905982012-08-14T09:55:00.000-07:002012-08-14T09:56:38.296-07:00Eelis RaritétBlogihiljaisuuteni ajan tärkein lintuharrastuskulttuurin
ilmiö on epäilemättä <b>Eelis Raritétin</b> ilmitulo. Oletan kaikkien blogini
lukijoiden jo tutustuneen ensimmäiseen fiktiiviseen orniglamrokkkariin, mutta
mikäli ilmiö ei ole tuttu, niin <a href="http://eelisraritet.com/">Eeliksen kotisivuilta</a> löytyy kaikki
tarpeellinen. <a href="http://www.youtube.com/playlist?list=PL1963E186B5A52955">YouTubessa </a>on aika liuta kappaleita, mm. musiikkivideot kappaleista
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=G1WTjzcsKik&list=PL1963E186B5A52955&index=9&feature=plpp_video">Retkikummisetä</a> ja <a href="http://www.youtube.com/watch?v=4Eq-DJBFFlI&list=PL1963E186B5A52955&index=10&feature=plpp_video">Mr. Orni Finland</a>. Eelis Raritét on tietenkin taiteilijanimi;
sen takana lymyää muuan kovan luokan aktiiviharrastaja. Vastaavaa
lintuharrastuksen karnevalisointia ei ole nähty sitten <b>Koivulan &
Södersvedin </b><i>Ornimisen sietämättömän keveyden</i>.<br />
<div class="MsoNormal">
<br />
Minä en ole musiikkikriitikko, musiikin ammattilainen tai edes kovin
monipuolinen musiikin kuluttaja. (Lintuharrastajapiireistä toki löytyisi näitä
kaikkia.) En osaa enkä halua arvioida Eelis Raritétin tuotantoa musiikillisesti,
enkä esimerkiksi osaa sijoittaa sitä mihinkään tuntemaani rockin kategoriaan.
Sen sijaan tahdon tarkastella Eelistä harrastuskulttuurin ilmiönä, sillä
siitähän Eeliksen ornirockissa on kyse – ei levyllä ole yritetty tavoitella
Billboardin listan kärkisijaa, vaan siinä on kyse täysin uudesta näkökulmasta
lintuharrastukseen, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>karnevalisoinnista
ja itselle nauramisesta. Tästä vinkkelistä on samantekevää, onko Eeliksen
musiikki hyvää vai huonoa. Se on lintuharrastuksen karnevaali; juhla, jossa ylhäinen
ja alhainen vaihtavat paikkaa ja jossa kaikkein pyhimmillekin asioille
nauraminen on sallittua.<br />
<br />
Karnevaalin kuuluu lyödä kohdettaan kovaa. Onkin totta, että Eeliksen kappaleet
tavoittavat jotakin olennaista lintuharrastuksen sisimmästä olemuksesta ja nauravat sille vasten kasvoja. Jokainen
työpaikallaan Tiiraa tai Lintutiedotusta selaillut intohimoinen lintuharrastaja
tunnistaa varmasti esimerkiksi kappaleen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Päästäkää
staijaamaan</i><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kertojan karuun
kohtaloon: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">…juuri äsken pidin yhden
lomaviikon / en nähnyt kuin haapanan siipirikon / tietysti nyt sitten taivas
repeää / repeää myös berberi / jos ei ulos päästetä…</i><span style="mso-spacerun: yes;"></span><span style="mso-spacerun: yes;"></span>Vaikka Eeliksen
lyriikoilla on kauniisti ilmaistuna vielä hieman matkaa maailman
runokärkeen,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>niin tällaisten tunteiden
kuvaaminen muilla kuin taiteen keinoilla on hyvin vaikeaa, ellei peräti
mahdotonta. <br />
<br />
Myös monen bongarin kaikkeinpyhintä eli elisbongaamista uskalletaan ivata
esimerkiksi kappaleessa<i> Hyvästi pinnakärki</i>: sen kertojalla …<i style="mso-bidi-font-style: normal;">taisi olla virhe ajo-ohjeissa / olen
Oulussa, lintu Muuramessa / …</i> Bongarikaartien vakavat ylipapit eivät varmasti
hymyile, mutta jo pelkkä ajatus viisisataa kilometriä ohi ajaneesta bongarista
muistuttaa siitä, miten yksinkertaisista nautinnoista bongauksessa
on kyse. Samassa yhteydessä kelpaa myös nostaa esiin ikuisesti vaiettu
lintuharrastuspiirien kateus ja kostonhimo: … <i style="mso-bidi-font-style: normal;">/ vielä joskus löydän <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>uuden
suomenpinnan / otan kuvan ja ajan lentoon / vielä joskus löydän
taiturikultarinnan / enkä ilmoita sitä Lintuverkkoon…</i> <br />
<br />
Nykyisin ei ole myöskään sopivaa ilmoittaa julkisesti, että jokin asia elämässä
menee perheen edelle (vaikka todellisuudessa menisikin). Siten kappaleen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Olen nainut lintubongarin</i> tarina heti
papin aamenen jälkeen idänkäkeä bongaamaan lähteneestä sulhasesta kutkutti
ainakin minun nauruhermojani. (Todellisuudessa en tiedä yhdenkään
lintuharrastajan jättäneen morsiantaan alttarille, mutta sitkeästi elävän
huhun mukaan eräs lintuharrastajapariskunta lähti vihkimisen jälkeen suoraan
bongaamaan mustanmerenlokkia ennen hääpaikalle menoa.)<br />
<br />
Karnevalisointi ei kuitenkaan ole sama asia kuin ironia tai pilkka. Karnevalisointiin
kuuluu toki kohteen naurunalaiseksi tekeminen, mutta samalla se kunnioittaa kohdettaan
syvästi – muuten karnevaalin jälkeiseen arkielämään paluu ei olisi mahdollista.
Se välittyy myös Eeliksen tavassa käsitellä lintuharrastusta: tarpeeksi rakasta
asiaa saa pilkata loputtomasti, sillä sydämessään intohimoinen harrastaja
rakastaa koko harrastustaan – myös sen niitä piirteitä, joissa ei
rationaalisesti tarkastellen ole minkäänlaista järkeä. Olen enemmän kuin
iloinen, että joku uskaltaa tarttua lintuharrastukseen ja pilkata sen niin
ihania päättömyyksiä niin hulvattomalla otteella kuin Eelis. <span style="mso-spacerun: yes;"><br /></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-26857711063164465612012-07-31T06:52:00.002-07:002012-07-31T06:55:13.183-07:00River WarblerYritän herättää blogini henkiin tänä syksynä, kun minulla on toivottavasti enemmän aikaa näppäimistölleni. Monelle lienee lintuharrastuksen elämänkaari tuttu. Ensin kuluvat huolettomat nuoruusvuodet, joiden aikana retkillä tulee juostua pää kolmantena jalkana; toisena tulevat työ- ja perhekiireiset vuodet, jolloin retkiaika on kortilla, ja lopulta viimeisten asuntolainaerien jälkeen lasten lennettyä pesästä retkeillään niin paljon kuin sapattivuodet ja lonkkaleikkaukset suinkin sallivat. Olen mitä ilmeisimmin itse lähestymässä harrastusurani kohtaa kaksi, joten suokaa anteeksi päivitystahdin satunnaisuus.<br />
<br />
Juhannuksen jälkeen vierailulla käynyt brittilintuharrastaja palautti mieleen merkittävän eron suomalaisen ja brittiläisen pinnanlaskennan välillä. Britin täytyy nähdä lintu, jotta lajista saa kuitata pinnan, kun taas suomalaiselle riittää ääni. Havainto on meikäläisittäin havainto, tehtiinpä se minkä tahansa aistin välityksellä. Englannin termi birdwatching sisältää jo itsessään ajatuksen siitä, että lintuja tarkkaillaan näköaistin välityksellä.<br />
<br />
Yksi brittiherrasmiehen kohdelajeista oli viitasirkkalintu, River Warbler. Jokainen harrastaja tietää, kuinka kähmystä lajista on kyse – en esimerkiksi itse ole koskaan nähnyt viitasirkkalintua niin hyvin, että voisin sanoa havainneeni kaikki olennaiset tuntomerkit, kuten alaperän juovituksen. (Tiedetään, tiedetään – atrappi auttaisi.) Silti olen kuitannut siitä vuodenpinnan kutakuinkin jokaisena aktiiviharrastusvuotenani. Viitasirkkalinnun ääntä kun ei voi sekoittaa kuin korkeintaan lehtohepokattiin.<br />
<br />
Laulava viitasirkkalintu löytyi kohtuullisen helposti sieltä, missä se oli laulanut jo kesäkuun alusta saakka. Ainoa ongelma oli siinä, että laji oli nipin napin luonnonsuojelualueen puolella rehevällä rannalla, jossa kasvoi tiheää mesiangervo- ja nokkoskasvustoa, josta törrötti sieltä täältä käkkyräisiä tervaleppiä ja tuuheita pajupuskia. Kompata ei saanut ja kasvillisuus oli aivan liian tiheää, joten ei auttanut kuin yrittää katsella laulupaikalle eri kulmista ja toivoa, että lintu sattuisi osumaan kiikarien kuvaan.<br />
<br />
Vieraanikin myönsi, että ajatus näköaistin ylivallasta oli pöhkö ja usein jopa ylenmääräiseen lintujen häirintään johdattava, kun harvinaisuus pitää kaivaa jokaisen bongarin nähtäväksi. Toisaalta hän tunnusti, etteivät äänet olleet muutenkaan hänen parasta osaamistaan, vaikka viitasirkkalinnun ääni tietysti on yksinkertaisuudessaan äärettömän helppo tunnistaa. On paljon varmempaa, kun lintu pitää nähdä – silloin tietää yksiselitteisesti, ettei kyse ole poikkeuksellisesti laulavasta toisen lajin linnusta, atrapista, väännöstä tai vaikkapa hepokatista. Yksi aisti, yksi mittari. Lintuharrastus aloitetaan tyypillisesti visuaalisesti, ja useimmat harrastajat alkavat sisäistää äänimaailmaa vasta kun lintujen ulkonäkö on jo betonissa. Siten näköaistiin tukeutuminen on tasapuolisin tapa.<br />
<br />
Yhden ainoan aistin hyväksymiseen liittyy tietysti myös fyysisiä rajoituksia. Onhan Suomessa ainakin kaksi sokeaa lintuharrastajaa, jotka brittimenetelmällä jäisivät täysin nollille. Kuuroilla lintuharrastajilla puolestaan on yhtä vaikeaa kuin paraskorvaisilla brittiharrastajilla, ja monella rokkisukupolven kasvatilla ylä-äänet katoavat jo ennen viisikymppisiä. (Vanhan ja kuluneen vitsin mukaan erään tunnetun yli 70-vuotiaan helsinkiläisen lintuharrastajan täytyy käydä joka syksy Lågskärillä, jotta hän saisi hippiäisestä vuodenpinnan.)<br />
<br />
Meillä oli sirkkalinturetkellä lykkyä matkassa, sillä lopulta oikeassa paikassa tervalepän alaoksilla mesiangervojen seassa vilahti pieni ruskea lintu, josta en ehtinyt itse saada kunnolla kiinni, mutta jonka vieraani uskoi olleen satavarmasti viitasirkkalintu. En tiedä, oliko kyse itsepetoksesta vai todellisesta tuntomerkkien näkemisestä, mutta elishymy oli ainakin leveä ja nauru iloista. Pinna – tick.<br />
<br />
Omasta puolestani olen tyytyväinen suomalaiseen viiden aistin pinnakäsitykseen, sillä havaintotilanteista tulee usein sillä tavoin helpompia. Ei ole tarvis tallata luonnonsuojelualueen puolelle eikä tuppautua juuri siihen ainoaan väliin, josta on näkyvyys kosteikolle. Jos näköhavaintoa vaadittaisiin pinnan saantiin, kuinka monella suomalaisbongarilla olisi esimerkiksi kyläpöllönen tai kirjorastas elislistallaan? Tai vuodaribongarilla ruisrääkkä?Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-30591973763092163282010-09-13T04:34:00.000-07:002010-09-13T04:40:47.486-07:00Tiirabongarit tulevat<em>Bongari </em>(subst.) ’harvinaisuuksista kiinnostunut lintuharrastaja, joka tulee lintupaikalle katsomaan jonkun toisen löytämää ja ilmoittamaa lintuyksilöä’.<br /><br /><em>Tiira </em>(subst.) ’kaikille avoin BirdLife Suomen lintutietopalvelu, jossa voi pitää lintupäiväkirjaa, ilmoittaa omia ja selata toisten harrastajien tekemiä lintuhavaintoja’.<br /><br /><em>Bongariliitto </em>(subst.) ’harvinaisista lintulajeista kiinnostuneiden lintuharrastajien yhdistys, joka mm. tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden liittyä Lintutiedotus-tekstiviestijärjestelmään’.<br /><br />Muutama vuosi sitten lanseerattu Tiira-järjestelmä mullisti bongauskulttuurin perinpohjaisesti. Aiemmin tehokas tietojen saanti harvinaisuuksista edellytti Bongariliiton ja edelleen Lintutiedotuksen (tai sitä edeltäneen tekstihakujärjestelmän tai muinaisen soittokaavion) jäsenyyttä. Tiedotuksen ulkopuoliset jäsenet olivat ennen Tiiraa satunnaisten tietojen varassa: rareista kuultiin kavereilta, maastossa kohdatuilta harrastajakollegoilta, lintuyhdistysten kokousten yhteydessä tai jopa sanomalehtien lintupalstoilta. <br /><br />Nyt suuri osa harvinaisuushavainnoista kajahtaa Tiiran kautta bittiavaruuteen muutaman tunnin sisään ensihavainnosta. Tämä mahdollistaa ns. tiirabongauksen, jossa Lintutiedotukseen kuulumattomat saattavat olla rarin havaintopaikalla vain minuuttien kuluttua linnun löytymisestä. <br /><br />Tiedonkulkua on totuttu pitämään hyvänä asiana. Tämä pätee osin myös lintuharrastukseen: mitä enemmän tietoa on tarjolla, sitä vaivattomampaa on harrastaminen. Oletettavasti tiedon määrä korreloi myös harrastajien määrän ja lintuharrastukseen suhtautumisen kanssa. Kun tietoa on paljon, myös asiasta vähän kiinnostuneet saavat syvennettyä kiinnostustaan, ja lintuharrastuksesta muodostuu helpommin avoin ja myönteinen kuva.<br /><br />Kontrolloimattomalla tiedolla on bongaamisen parissa myös kääntöpuolensa. Herkillä tai suljetuilla paikoilla (luonnonsuojelualueilla, kaatopaikoilla, sotilasalueilla jne.) tarvitaan usein liikkumisrajoituksia maaston suojelemisen, alueen käyttäjien mielenterveyden tai linnun ruokailurauhan turvaamiseksi. Bongariliitto on kunnostautunut tällaisissa bongausjärjestelyissä vene- ja bussikyyteineen sekä liikkumaohjeineen. Annettiinpa <a href="http://www.tarsiger.com/gallery/index.php?pic_id=pirpa1283195115&lang=fin">Espoon suippopyrstösirrin </a>yhteydessä jopa jonotusohjeita. <br /><br />Bongariliiton ohjeet eivät ole suosituksia, vaan ne velvoittavat jäseniä. Työkalupakissa on myös sanktioita: esimerkiksi lintua luvatta lähestyville voidaan lätkäistä esimerkiksi määräaikainen porttikielto Lintutiedotukseen.<br /><br />Tänä vuonna lintuharrastajien puhekieleen on vakiintunut <em>tiirabongari</em>, jolla ei siis tarkoiteta raritiiran etsijää, vaan Bongariliittoon kuulumatonta anarkobongaria. Heitä eivät Bongariliiton liikkumarajoitukset tai lähestymiskiellot koske, vaan he voivat lähestyä harvinaisuutta sydämensä kyllyydestä. Periaatteessa tarpeeksi röyhkeät tiirabongarit olisivat voineet ohitella myös Laajalahden pitkospuilla liittoon kuuluvia jokamiehenoikeuden nojalla. <br /><br />Pidempään bonganneet tuntevat ihmistyyppinä myös ns. kuumakalle-bongarin, joka on tarpeeksi kovan lajin kohdalla valmis jos ei tappamaan, niin ainakin rikkomaan useampia lakipykäliä päästäkseen näkemään linnun. Näistä suuri osa (elleivät kaikki) on jo Bongariliiton riveissä, mikä antaa jonkinlaisia mahdollisuuksia pahimpien ylilyöntien karsimiseen liiton sanktiomahdollisuuksien kautta. Kuumana käyvät tiirabongarit voivat kuitenkin pahimmillaan saada aiheutettua esimerkiksi retkeilykiellon joillekin alueille tai karkottaa linnun paikalta ennenaikaisesti.<br /><br />Bongariliitto onkin ryhtynyt toimenpiteisiin. Bongariliitto on jo kieltänyt muutamien havaintojen ilmoittamisen Tiiraan, jotta bongauspaikalle ei olisi muodostunut ongelmia. Esimerkiksi keväällä Vantaalla pesää rakentanutta pussitiaista ei saanut ilmoittaa liittoon kuulumattomille. Periaatteena on, että jäsen ei saa ilmoittaa suurharvinaisuutta Tiiraan ilman liiton lupaa, ellei paikka ole ilmiselvästi ongelmaton (esim. Viikin Lammassaaren torni).<br /><br />Tätä on perusteltu yhdistymisvapaudella: yhdistykseen saa liittyä ja siitä saa erota vapaaehtoisesti, joten kenelläkään ei pitäisi olla tähän nokan koputtamista. Tosin Bongariliitto on jopa hieman laajentanut reviiriään muihinkin viestintävälineisiin: esimerkiksi <a href="http://www.tarsiger.com/gallery/index.php?pic_id=hytpe1282537198&lang=fin">näissä Tarsigerin kuvisssa </a> havaintopaikkaa ei ole ilmoitettu kylän tarkkuudella: koska kyse on suurharvinaisuudesta, liiton jäsenen kuuluu ilmoittaa paikka epätarkasti, vaikka muita samasta linnusta otettuja kuvia selailemalla havaintopaikka käy heti ilmi.<br /><br />Onko tiirabongari siis rusinat pullasta poimiva kaikki-mulle-heti-nyt-tässä-bongari tai liian laiska ja köyhä liittyäkseen Lintutiedotukseen? Vai onko Bongariliitto ottanut askelen kohti neuvostohenkistä pimitysmeininkiä ja 1970-lukua? Toistaiseksi tiirabongarien ja bongariliittolaisten välillä ei ole leimahtanut skismaa bongauskulttuurin peruslinjauksista, mutta poteroita ollaan jo kaivamassa.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-73591445577833982692010-06-04T06:43:00.000-07:002010-06-04T07:13:26.580-07:00Nomen est omenTämän hetken parhaana pidetystä kenttäoppasta eli <em>Lintuoppaasta</em> (Svensson et al.) ilmestyi keväällä uusi painos. Suuri osa kuvatauluista on maalattu tai ainakin aseteltu uusiksi, tekstiä on tarkennettu ja tapaamiskerrat laskettu uudelleen. Sivuja on 40 enemmän kuin vanhassa, joten muutokset eivät ole suinkaan kosmeettisia. Kuvataulujen tai tekstiosuuksien uudistaminen ei kuitenkaan ole saanut ansaitsemaansa huomiota, vaan päähuomio on kiinnittynyt yhteen seikkaan: tieteellisten nimien päivittäminen on saanut aikaan myrskyn tai ainakin navakanpuoleisen hiivarin vesilasissa.<br /><br />Suomalaisen lintuharrastuskulttuurin erikoispiirteisiin on kuulunut taaja tieteellisten nimien käyttö, ja suurin osa ennen 2000-lukua aloittaneista lintuharrastajista osannee Suomessa tavattujen lintulajien tieteelliset nimet. Kansainvälisesti tarkastellen tämä on poikkeuksellista: oikeastaan vain Ruotsissa on viljelty taajasti tieteellisiä nimiä myös harrastajien parissa, mutta esimerkiksi Brittein saarilla, USA:ssa ja Saksassa harrastuskuvioissa on käytetty lähinnä kansankielisiä nimiä. Syitä tähän omituisuuteen ei ole löydetty, vaikka niitä on etsitty vuoroin kaksikielisyydestä, tosikkomaisesta kansanluonteesta ja tieteellisyyden illuusiosta suomalaisessa lintuharrastuksessa.<br /><br />Siksipä ei ole ihmeellistä, että sukunimimuutokset ovat herättäneet kelpo keskustelun. Esimerkiksi teeren ja punakottaraisen kohdalla on palattu vuosikymmeniä sitten käytettyyn sukunimeen, kun taas osa sukunimistä on täysin uusia (mm. kultarintojen <em>Iduna</em>-suku) ja osa taas vain amerikkalaisten taksonomien aiemmin käyttämiä (mm. jalohaikaran <em>Casmedorius</em>). Valtaosa kannanotoista on ollut konservatiivisia, mutta muutamat ovat tervehtineet ilolla uusien tuulien tuomista vakiintuneena pidettyyn systematiikkaan.<br /><br />Keskustelua ei ole lainkaan helpottanut se, että tunnustettua ja yleisesti hyväksyttyä systemaattista luokittelua ei tällä hetkellä Euroopassa ole. Brittiläiset, ranskalaiset ja hollantilaiset tutkijat seurailevat lajien sukulaisuusluokittelussa kukin omia polkujaan, ja käsitykset lintusuvun luonteesta vaihtelevat paljon. Harrastajan kannalta on tietysti turhauttavaa, että mahdollisesti kymmenien vuosien takaa tutut nimet suin päin muutetaan, mutta toisaalta lintuharrastuksessa on auliisti otettu käyttöön kunkin hetken uusinta optiikkaa ja määritystietoutta. Miksi sitten selkä pitäisi kääntää uudelta systemaattiselta tietoudelta?<br /><br />Lohdutuksen sanana on tarpeen muistaa, että loppujen lopuksi sukunimien muuttelu ei tavallisen lintuharrastajan elämää juuri hetkauta. Talvinen tiaisparvi tarkastetaan yhtä säntillisesti, olipa tarkastelun alla pelkkiä <em>Paruksia </em>tai <em>Periparuksia</em>, <em>Poecieleja </em>ja <em>Cyanisteksia</em>. Tunturipöllö on uljas näky riippumatta siitä, tahtooko luokitella sen <em>Buboksi</em> vai <em>Nycteaksi</em>. Olankohautuksella asiaa ei silti ole syytä sivuuttaa, sillä monen harrastajan riemu piilee havaintojen tekemisen ohella niiden luokittelemisessa. On elämänpinnoja, vuodenpinnoja, ruokinnalla käyviä lajeja tai vaikkapa vain retkipinnoja. Tutkijankaan ei sovi aliarvioida harrastajan sinänsä inhimillistä luokittelutarvetta.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-72780453264378058512010-03-16T10:56:00.000-07:002010-03-20T08:07:30.724-07:00Nyt eletään lifestyle-aikaaUusimmassa <a href="http://www.birdlife.fi/julkaisut/linnut/haku/nayta_lehden_artikkelit.php3?etsittava_numero=1&etsittava_vuosikerta=45">Linnut-lehdessä</a> oli historiallinen juttu. Koskaan aikaisemmin ei suomalainen valtakunnallinen lintuharrastuslehti ole julkaissut lifestyle-juttua henkilöstä. Tälläkin kertaa se tosin oli pinnallisin puolin naamioitu lintupaikkaesittelyksi. <br /><br />Muutos on iso. Vielä <strong>Pertti Koskimiehen</strong> päätoimittajakaudella 1990-luvulla lehti yritti tosissaan profiloitua popularisoidun lintutieteen ja harrastajavoimin toteutettavien seurantaprojektien saralle. Nyt BirdLife on tehnyt selvän pesäeron: tiedettä julkaistaan Ornis Fennicassa, Linnut-vuosikirjassa ja tarvittaessa erikoisjulkaisuissa, mutta Linnut-lehti on jätetty harrastukselle. <br /><br /><strong>Heidi Björklundin</strong> kirjoittama juttu oli syväsukellus helsinkiläisen <strong>Pekka Komin</strong> yhteen lempiretkipaikkaan, Porkkalan kärkeen. Samalla siinä päästettiin Pekka ääneen muistoineen ja kokemuksineen, pohdittiin kärkibongarin arkea ja keväisen muuttolinnuston ihmeitä. Lintuharrastusta ei ole olemassa ilman lintupaikkoja, joten lifestylen kytkeminen paikkaesittelyyn on sekin perusteltua.<br /><br />Syitä ja esikuvia harrastuslehtien lisääntyneille lifestyle-osioille voi hakea kotimaisesta naistenlehdistöstä, Retki-lehdestä tai vaikkapa Suomen Luonnosta, mutta myös ruotsalaisista ja muista eurooppalaisista lintulehdistä. Esimerkiksi suomalaisesta <strong>Dick Forsmanista</strong> ehditty jo julkaista syvähaastattelu merkittävässä lintuharrastuslehdessä - ruotsalaisessa Roadrunnerissa.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-1128703245072786562010-03-10T12:16:00.001-08:002010-03-10T12:33:04.507-08:00Ensimmäinen kiuruTutun lastenrunon (jota en rupea tässä hokemaan) mukaan kiurun tulosta on kuukausi kesään. Kun yhdistetään runon logiikka <a href="http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/03/kuu_kiurusta_-_ensimmaiset_kiurut_ahvenanmaalla_1511680.html">YLE:n logiikkaan</a>, saadaan kesän tulopäiväksi 8.4. <br /><br />Lintuharrastajien helmasynti eli kateus nostaa silti päätään, sillä alkuperäishavainnon mukaan 12 kiurun parvi istui sähkölangalla, mitä kiurut harvemmin tekevät. Mene ja tiedä - joka tapauksessa tuon jälkeen muuttavia kiuruja on jo havaittu siellä täällä.<br /><br />Tuo mainitsemani lastenruno on muuten sikäli mainio, että siitä tunnetaan kaksi eri varianttia. Kiuru, peipponen ja pääskynen ovat molemmissa paikoillaan, mutta tunnetumman västäräkkiversion tilalla on toisinaan kivenviha. Kansannimet tunteva lintuharrastaja saattaa hämmästyä toistoa, sillä kivenvihalla on kansan suussa tarkoitettu useimmiten kiurua.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-53398506105524677972010-03-06T02:58:00.000-08:002010-03-06T03:12:23.967-08:00Ornitologista aritmetiikkaa"Miten noita lintumääriä voi laskea?" kuuluu perusmaallikkokysymys lintuja laskevalle harrastajalle. Helposti. Sen kun laskee, yksittäin, kaksittain tai suuremmissa yksiköissä. Merenlahdella ruokailevan satapäisen haapanatokan pystyy laskemaan luotettavasti yksin yksilöin, kun taas suuret alli- tai sepelhanhiparvet pitää laskea kymmenen, viidenkymmenen tai sadankin linnun ryhmissä. Tällöin tulos on tietysti enemmän tai vähemmän likiarvo.<br /><br />Määrien arviointia voi harjoitella valokuvista. Tanskalaisilla on myös lystikäs <a href="http://www.stigc.dk/projects/countinggame/">peli</a> lintuharrastajille, jotka tahtovat harjaannuttaa parvikoon arviointitaitojaan. <br /><br />Erikoinen piirre suomalaisessa staijauskulttuurissa on parvikokojen yliarvioinnin karttaminen ruton lailla. Jos sadan linnun parvessa arvioidaan olevan 90 lintua, niin se on yksilömäärässä yhtä paljon pielessä kuin 110 linnun arvio. Sosiaalisesti on kuitenkin paljon hyväksytympää arvioida koot hieman liian pieniksi kuin hieman liian suuriksi. Suomalaisessa lintuharrastuskulttuurissa korostetaan kriittisyyttä, ja tämä näkyy paitsi lajinmäärityksissä, myös parvikokojen arvioinnissa.<br /><br />Tätä voi testata kaverin kanssa loppukeväisin vaikkapa Porkkalan kärjessä: toinen ottaa roolin alakanttiin, toinen yläkanttiin laskevana staijarina. Jo muutaman ison sepelhanhi- tai kahlaajaparven kokoarvion jälkeen yläkanttiornia katsotaan nenänvartta pitkin. Mikä isottelija tuokin on olevinaan? Sen sijaan alakanttiorni saattaa saada osakseen ihailevia katseita: tuolla kaverilla on jalat fiksusti maassa!Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-7011663607246904022009-12-12T12:29:00.000-08:002009-12-12T13:47:13.981-08:00Lintukirja lahjasäkkiinLintuharrastaja ja valikoiva bibliofiili ei ole kovin tavaton yhdistelmä. Monen lintuharrastukseen kuuluu keräily muodossa tai toisessa: kerätään elämän-, vuoden-, työmatka- tai pihapinnoja. Monelle pinnankeruu ei ole aktiivista, vaan esimerkiksi mökkipinnoja kerätään kuin huomaamatta halonhakkuun ja saunanlämmityksen yhteydessä, ja varsinainen lista päivitetään ehkä vain kerran vuodessa - jollei se ole ainoastaan harrastajan pääkopan sisällä. Toisessa ääripäässä ovat ns. ikiretkeilijät, jotka laskevat joka päivänä havaitsemansa lajit. <br /><br />Tyypillisen lintuharrastajan hyllyssä on kaikennäköisiä lintukäsikirjoja, maasto- ja määritysoppaita, muutama eri maita tai alueita käsittelevä lintupaikkaopas, ehkä jokin lintumaalauksia käsittelevä taidekirjakin. Kaikista edellämainituista voisi kirjoittaa palstametreittäin. Nyt keskityn paljon epätyypillisempään lintukirjallisuuden lajiin: lintufiktioon.<br /><br />Lintuihin liittyvää kaunokirjallisuutta eli lintufiktiota on yllättävän vähän, kun suhteuttaa sen suomalaisen eräkirjallisuuden määrään. Vanhoista klassikoista <strong>Yrjö Kokon</strong> laulujoutsenkirjat nousevat ensimmäisenä mieleen, mutta myös <strong>Jussi Seppä</strong> julkaisi jo vuosikymmeniä sitten monipuolista lintuesseistiikkaa. Ruotsalaisen <strong>Reinhold Winterin</strong> eli nimimerkki Reguluksen mainiot, arvatenkin Sepän mallina olleet lintupakinat suomeksi jo melkein sata vuotta sitten.<br /><br />Jos tarkasteluun rajataan vain lintuharrastusta käsittelevä fiktio, niin käsiin ei jää montakaan kirjaa. Vanhimmasta päästä mieleen tulee divarien harvinaisuudeksi muuttunut <strong>Arvo Aallaksen</strong> <em>Pilkkuja meren peilissä</em> (1958), jossa kuvataan Aspskärin saariryhmää, sen lintuja ja lintututkijoita. Hauskan tavan keksivät Porvoon Kummelskärin staijarit tieteellisessä julkaisussaan <em>Kevätarktika </em>(1996). Siinä on diagrammien ja lukumäärien vastapainona joka aukeamalla yhden kappaleen mittainen kaunokirjallinen mietelmä - kuin muistuttamassa, että lintuharrastus on muutakin kuin havaintoja.<br /><br />Muutamalla vakavammin otettavalla kaunokirjailijalla on syrjähyppyjä lintuharrastuksen piiriin. <strong>Markku Turusen</strong> romaanissa <em>Tikanpoika</em> (2004) yksi päähenkilöistä on aktiivinen lintuharrastaja. <strong>Eeva Tikan</strong> tuotannossa viitataan useammankin kerran lintuharrastajiin, kuten novellikokoelman <em>Alumiinikihlat</em> (1984) nimestäkin jo näkee. Ruotsiksi kirjoittavan <strong>Ulla-Lena Lundbergin</strong> matkakirjassa <em>Sibirien - ett självporträtt med vingar</em> (1993, suom. Linnunsiivin Siperiaan) juuri lintuharrastus on kertojan syy palata nuoruusmuistojen nostalgisesti kultaamaan Siperiaan.<br /><br />Lintuharrastajan näkökulmasta mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin ne harvat yritykset, joissa lintuharrastaja on yrittänyt kuvata lintuharrastusta ja harrastajayhteisöä kaunokirjallisin keinoin. Suomeksi tällaisia yrityksiä on kaksi: <strong>Jan Södersvedin</strong> ja <strong>Matti Koivulan</strong> humoristinen <em>Ornimisen sietämätön keveys</em> (1996) ja <strong>Arto Vuorjoen</strong> <em>Ulkonokalta tuulee</em> (1994). <br /><br />Ornimisen sietämättömän keveyden iva on paikoin niin todenmukaista, että tiedän usean lintuharrastajan luetuttaneen sen puolisollaan seurustelusuhteen alkuvaiheessa, jotta harrastuksen asema tulisi varmasti selväksi. Lintuharrastuksen - kuten minkä tahansa intohimosta kumpuavan kokonaisvaltaisen harrastuksen - ääri-ilmiöt ovat niin voimakkaat, että Södersvedin ja Koivulan kaltaisten tarkkasilmäisten sisäpiiriläisten on ei ole tarvinnut keksiä enempiä esimerkkejä. Totuus on tässäkin tarua ihmeellisempi.<br /><br />Vuorjoen tositapahtumiin perustuvassa kirjassa kuvataan pienen harrastajaporukan yhteisiä retkiä Siikajoen Tauvossa, jossa he havaitsevat ennenkuulumattoman määrän harvinaisia lintuja. Virallisesti heidän havaintojaan ei kuitenkaan hyväksytä, ja tämä virallisen ja epävirallisen harrastuskulttuurin ristiriita on kirjan kantava voima. Olipa harvinaisuuksista mieltä mitä tahansa, niin Ulkonokalta tuulee näyttää lintuharrastuksen parhaimmillaan: se on sosiaalinen tapahtuma, jossa päästään hyvässä seurassa pakoon arkielämän kiireitä ja jonka kautta maailman voi ymmärtää tyystin toisella tavalla.<br /> <br />Tänäkään jouluna kirjakauppoihin ei ilmestynyt uutta lintufiktiota, vaan suuri suomalainen lintuharrastusromaani antaa vielä odottaa itseään. Jos tahdot muistaa lintuharrastajaa lintuaiheisella kaunokirjallisuudella, niin ei auta muu kuin divarien kiertäminen.Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-50221730112995280992009-09-24T09:37:00.000-07:002009-09-24T09:40:32.926-07:00Syksy ja sääkarttaMoni lintuharrastaja on koukussa erilaisiin sääsivustoihin. Suosittuja ovat muun muassa <a href="http://www.fmi.fi">Ilmatieteen laitoksen</a>, <a href="http://www.foreca.fi">Forecan </a>ja <a href="http://testbed.fmi.fi/">Helsinki Testbedin </a>sivustot. Radiossa kestosuosikki on ollut vuodesta toiseen Merisää, eikä mikään näkyvissä oleva ole uhkaamassa sen valtakautta. <br /><br />Tämän vuosituhannen vinkkelistä on merkillistä ajatella, että vielä 1990-luvulla tarkin säätiedote oli merisäätiedotuksen ohella taivaanrantaan vilkaisu. Nykyään saman voi tarkistaa sisäsiististi netistä, ja virheen todennäköisyys on lyhyellä tähtäimellä olemattoman pieni. Sofistikoituneimmat pystyvät jopa optimoimaan retkikohteensa muutaman satelliittikuvan perusteella.<br /><br />Miksi syyssää on sitten erityisen kiinnostava? Syinä ovat ennen kaikkea "pienet vihreät", idästä harhautuvat harvinaiset varpuslinnut. Niitä harhautuu Suomeen selvästi eniten itä- ja kaakkoistuulilla. Niinpä harrastajat ovat oppineet toivomaan sääkartalle vasempaan sojottavia tuulinuolia. Tavallisimmat harhailijalajit ovat taiga- ja hippiäisuunilintu, mutta sekaan mahtuu myös suurempia harvinaisuuksia, ja ilmestyyhän Suomeen aina silloin tällöin jopa maalle ihka uusia lajeja. Idänpuoleisilla tuulilla on niihinkin parhaat mahdollisuudet.<br /><br />Syyskuun lopulla ja lokakuun alussa länsituuli on lintuharrastajalle kirosana. Se tuo usein mukanaan märkää matalapainetta, mutta ennen kaikkea se tyrehdyttää itäisten lajien harhautumisen. Pidetään siis sormet ristissä ja odotellaan kaakkoistuulten tuomia idän ihmeitä.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-4432692310620041202009-09-14T09:58:00.000-07:002009-09-15T11:24:27.546-07:00Lajintuntemuksen vastaiskuTämän syksyn ylioppilaskirjoitusten reaalikokeessa tavallinen luonnossa liikkuva lintuharrastaja olisi saanut leikiten pisteitä. <a href="http://www2.hs.fi/extrat/kotimaa/yo09syksy/1409/biologia.pdf">Yhdessä tehtävässä </a>piti tunnistaa värikuvista kahdeksan eläin- ja neljä kasvilajia. Vastaavia lajintunnistustehtäviä ei ole nykymuotoisessa tutkinnossa aikaisemmin ollut.<br /><br />Tehtävä itsessään ei ole uudenlainen - pikemminkin päinvastoin. Vastaavia luonnontuntemusta mittaavia testejä on ollut roppakaupalla kansa- ja oppikoulujen aikoina, mutta peruskoulun myötä lajintuntemuksen merkitys on rapissut yhtä matkaa luontokerhojen toiminnan hiipumisen kanssa. Biologian opettamisessa on keskitytty suuriin linjoihin, joista toki riittää sisältöä lukion pakollisiin ja valinnaisiin kursseihin. <br /><br />Tällaisen tehtävän tuominen tuntuu ensi näkemältä paluulta 1800-luvulle, luonnonhistorian ja täytettyjen lintujen aikakauteen. Sillä on kuitenkin tilauksensa maailmaasyleilevien kysymysten suohon juuttuneessa lukion biologiassa. Lajintunnistustehtävä suosii niitä, jotka liikkuvat luonnossa ja joilla on oma henkilökohtainen suhde luontoon. Mikäli lajiston tunteminen todella korreloi luonnon ymmärtämisen ja siten harrastuneisuuden kanssa, niin tällaisen tehtävän laittaminen ylioppilaskokeeseen on enemmän kuin oikeudenmukaista.<br /><br />Ylioppilastutkinnon pitäisi - ainakin teoriassa - ilmentää perustavalla tavalla sitä tietoa, mitä yhteiskunta pitää kunakin aikakautena merkityksellisenä. Vaikka yksi pääsky ei tee vielä kesää, niin lajintunnistustehtävän paluu antaa ymmärtää, että henkilökohtaisella luontosuhteella on 2000-luvullakin arvoa. Toivotaan, että lajintunnistustehtävät ovat tulleet jäädäkseen.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-67855670525129491762009-08-19T12:51:00.000-07:002009-08-19T12:56:27.358-07:00Sorsastajista sananenTorstaina 20. päivä jyrähtää tasan kello kaksitoista. Silloin Suomen metsästäjät aloittavat sorsastuksen.<br /><br />Lintuharrastuksen ja sorsanmetsästyksen yhteydet ovat selvät. Molemmissa harrastuksissa on kyse saalisvietin tyydyttämisestä, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan. Harrastajan kannalta uskon molempien tarjoavan subjektiivisesti suurin piirtein yhtä voimakkaita positiivisia elämyksiä. Moni metsästäjäkin korostaa, että saalis on sivuseikka luonnossa samoilemisen ja ystävien tapaamisen ollessa sitä selvästi tärkeämpiä vaikuttimia. Lintuharrastukseen pätee monasti sama.<br /><br />Tarkkailukohteen kannalta on kuitenkin yksi olennainen ero: lintuharrastajan ja sorsan kohtaamisessa lintu poistuu paikalta hengissä, kun taas metsästäjän käsittelyn jäljiltä sorsa on jonkinmoisella todennäköisyydellä hengetön. <br /><br />Niinpä metsästäjien osaamisessa oikean lajinmäärityksen tulisi korostua. Jos lintuharrastaja vääntää metsähanhesta kiljuhanhen, ei sillä ole mitään vaikutusta luonnon kulkuun - korkeintaan lintuyhdistyksen arkistossa on yksi väärin määritetty havainto enemmän. Jos sen sijaan metsästäjä ampuu kiljuhanhen metsähanhena, pienenee Fennoskandian sinnittelevä kiljuhanhikanta yli yhdellä prosentilla. Myös muutaman harmaasorsan ampumisella voidaan vaikuttaa kokonaiskantaan, kun kerran maan kokonaiskanta on vain satakunta paria. (Sekä kiljuhanhi että harmaasorsa ovat ankarasti rauhoitettuja, tietenkin.) <br /><br />Epäilemättä Suomen puolen miljoonan metsästäjän joukossa on erinomaisia määrittäjiä, vaikka en ole kunnon määrittäjämetsästäjää itse tavannut. On kuitenkin todella surullista, että hyvin suuri osa metsästäjistä ei tunne saalista edes kädessä. Parhaana todisteena tästä on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vuosittain julkaisema <a href="http://www.rktl.fi/tilastot/metsastystilastot/">saalistilasto</a>, joka perustuu metsästäjien omiin ilmoituksiin.<br /><br />Tilaston kummallisuuksista voisi nostaa monta esimerkkiä, mutta tyydyttäköön räikeimpään: tilaston mukaan Suomessa ammuttiin vuonna 2007 peräti 16800 heinätavia. Luvun täytyy olla perätön, sillä lajin koko maan kokonaiskanta on enintään 3500 paria, eikä Suomen kautta muuta mittavia määriä naapurimaiden populaatiosta, kuten tapahtuu esimerkiksi allin kohdalla. <br /><br />Toisin sanoen suuri osa metsästäjistä ei tunne ampumaansa sorsaa edes kädessä, saati sitten haulikon piipun yli. Monikohan kiljuhanhi todella on saanut siipeensä metsähanhena ja monikohan harmaasorsa putoaa tänäkin vuonna taivaalta sinisorsana? Kuvion täydentää harvoista oikeuteen asti viedyistä tapauksista annetut olemattomat tuomiot. Esimerkiksi Porissa kaksi vuotta sitten ammuttiin suokukko sorsastuksen yhteydessä. Poikkeuksellisesti ampuja saatiin tuomiolle, mutta tuomio annettiin käräjäoikeudessa suosirrin ampumisesta, koska sen <a href="http://www.birdlife.fi/suojelu/lainsaadanto/lintujen-hinnat.shtml">korvaushinta</a> oli vain neljäsosa suokukosta! <br /><br />Sorsanmetsästys on jäänne ajoilta, jolloin nälkä oli aina vieraana suomalaiskodeissa ja jolloin jokainen sorsa oli tervetullut lisä ruokapöytään. Mikäli keskimääräisen suomalaisen sorsastajan liipaisinsormea ei saada hillittyä ja määritystaitoja olennaisesti kohennettua, koko harrastus on syytä kieltää järkevän luonnonvarojen käytön vastaisena.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-29506201797117153852009-08-07T09:54:00.000-07:002009-08-07T09:57:47.092-07:00Lesche ja monkkuKristiinankaupungissa havaittiin parisen viikkoa sitten <a href="http://www.tarsiger.com/gallery/index.php?lista=ok&species=14500&family=&sp=search&lang=fin&manner=&sel=3&sex=0&age=0&year=&photo=&pic_method=0&pic_type=0&country=246&place=&order=lisays_paiva+DESC&sel=3">ylänkötylli</a>, <span style="font-style:italic;">Charadrius mongolus</span>. Havainto on ensimmäinen Suomesta. Tieteellisen nimen mukaisesti lintuslangissa monkuksi kutsuttu tylli viihtyi Domarkobbanin luodolla muutaman päivän ennen katoamistaan.<br /><br />Ylänkötyllin tapauksen tekee erityisen hauskaksi se, että ensihavainto voi vielä osoittautua vasta Suomen toiseksi. Elokuussa 1988 Porissa havaittiin näet tylli, jota epäiltiin ylänkötylliksi (vaikka tuolloin käytettiin vielä vanhaa nimeä mongoliantylli). Ylänkötyllillä on kuitenkin erittäin samannäköinen sisarlaji aavikkotylli (<span style="font-style:italic;">Charadrius leschenaultii</span>), harrastajien puheessa usein pelkkä lesche. Se on havaittu Suomessa muutaman kerran. <br /><br />Porin lintua ei ole vieläkään määritetty, vaikka linnusta saatiin kohtuullisen hyviä valokuvia. Edesmennyt Alula-lehti laittoi vaivihkaa linnusta saadun kuvan tyllimääritysartikkelin kylkeen ja pyysi määrityksiä kertomatta linnun taustaa tai kuvaamispaikkaa. Valtaosa vastaajista oli ylänkötyllin kannalla, mutta pitää muistaa, että pelkillä enemmistöpäätöksillä ei ole lintujen määrittämisessä mitään arvoa. Lesche-/monkku- lajiparin vaikeudesta se sen sijaan antaa hyvän kuvan. <br /><br />Kristiinankaupunki on malliesimerkki siitä, miten muutaman aktiivisen retkeilijän työn tuloksena on löydetty kokonainen valtakunnallisesti arvokas lintupaikka. Yhden mittarin mukaan lintuharrastajan suurin toiveiden täyttymys on maalle uuden lintulajin löytyminen. On oikeus ja kohtuus, että ylänkötylli löytyi juuri Kristiinankaupungista.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-38282592970921044062009-05-11T02:36:00.000-07:002009-05-11T03:04:13.174-07:00Balkanin santaaSiepot ovat tuttuja jokaiselle lintuharrastajalle. Kirjosieppo on joka kesäterassin ilmestys, jollaisen kuka tahansa saa vaivatta pihapönttöönsä pesimään. Rariorientoituneemmat voivat kiusoitella itseään myös vuosittain Suomessa tavattavan sepelsiepon mahdollisuudella: lajin lähimmät pesimäalueet ovat Gotlannissa ja Öölannissa, Ahvenanmaalta katsoen edellisillä eteläpuolen saarilla.<br /><br />Huhtikuussa koettiin iso yllätys, kun lappeenrantalaiselle pihalle ilmestyi 18.4. <a href="http://www.tarsiger.com/gallery/index.php?pic_id=sampsa1240513926&lang=fin">sieppo</a>, joka ei tuntunut sopivan kirjo- eikä edes sepelsiepon muottiin. Linnulla oli muun muassa hieman valkeaa keskimmäisten peitinhöyhenten kärjissä. Bongaamisessa oli hieman ongelmia, kun linnun ruokailupaikakseen valitsemalla pihalla ei saanut liikkua, mutta joitakin kuvia linnusta saatiin. Ääntä ei kuultu.<br /><br />Monen mielestä lintu muistutti eniten balkaninsieppoa, <em>Ficedula semitorquata</em>, harvalukuista Kaakkois-Euroopassa, Vähässä Aasiassa ja Kaukasuksella pesivää sieppolajia. Sitä ei ole tavattu Suomessa. Linnussa on kuitenkin myös sepelsieppoon sopivia piirteitä, ja ulkonäkö on jopa niin hämmentävä, että kirjosiepostakaan ei ole määrityskeskustelussa aina tohdittu luopua.<br /><br />Keskusteluun nykäistiinkin pian mukaan risteymän mahdollisuus. Esimerkiksi Öölannissa sepelsieppo risteytyy säännöllisesti ja jatkuvasti kirjosiepon kanssa, ja kaiken kukkuraksi risteymien koiraspuoliset jälkeläiset ovat lisääntymiskykyisiä. Takaisinristeymät voivat näyttää jommalta kummalta emolajilta - tai toisinaan aivan joltakin muulta. Balkaninsiepon mahdollisesta risteytymisestä en ole kuullut, mutta laji on ensinnäkin varsin huonosti tunnettu ja toisekseen hyvin lähellä sepel- ja kirjosieppoa.<br /><br />Tavallisessa havainnossa ei ole yleensä syytä olettaa risteymän mahdollisuutta, mutta harvinaisuuksien kohdalla sekin on syytä muistaa, etenkin jos linnussa on toiseen lajiin viittaavia piirteitä. Lappeenrannan sieppo teki kuvaamisen jälkeen katoamistemput eikä sitä saatu pyydystettyä. Onkin jännittävää, että useimmat ovat jo luopuneet toivosta, että Lappeenrannan siepon identiteetti joskus selviäisi. Tarkkoja mittoja ja yksityiskohtaisia kuvia ei saatu höyhennäytteistä puhumattakaan, joten jäljelle jää vain muutama kummallinen kuva ja varpuslintujen määrityksestä kiinnostuneiden lintuharrastajien perimätieto erikoisesta sieposta.<br /><br />Bongareiden keskuudessa on sovittu, että risteymät eivät ole pinnakelpoisia. Se ei kuitenkaan vähennä niiden kiehtovuutta. Lappeenrannan tapauksen jälkeen onkin ehdotettu, että tämänkaltaisia tapauksia varten pitäisi perustaa rengastajaryhmä, joka erikoistuisi vaikeasti tunnistettavien tai risteymiksi epäiltyjen lintuyksilöiden rengastukseen ja dokumentointiin. Se olisi kelpo tapa viedä poikkeuksellisten lintuyksilöiden tarkastelu 2000-luvun vaatimalle tasolle.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-6986606709766530332009-03-26T02:15:00.000-07:002009-03-26T02:19:37.223-07:00Ilves on karhu: kulttuurinen luontokäsitysLehtien palstoilla on viime päivät irvailtu <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helikopteri+haki++karhuja+s%C3%A4ik%C3%A4ht%C3%A4neet+turvaan+Nuuksiossa/HS20090322SI1KA0116h?ref=rss">Nuuksiossa retkellä olleille ihmisille</a>, jotka karhun nähtyään soittivat rajavartioston helikopterin pelastamaan heidät hengenvaarasta. Nyt on käynyt ilmi, että <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Karhuiksi+luullut+ilvekset+n%C3%A4ytt%C3%A4ytyiv%C3%A4t+talon+pihassa+Nuuksiossa/1135244603150">kyse ei ollut karhuista vaan ilveksistä</a>. En aio vaatia panikoineita retkeilijöitä tilille verovarojen väärinkäytöstä enkä edes naureskella olemattomalle lajintunnistustaidolle, mutta tahdon ihmetellä, miksi mennä Nuuksion luontoon, jos todellista luontoa kohdatessaan pitää itku kurkussa soittaa helikopteri hakemaan.<br /><br />Lintuharrastaja ei ole joka suhteessa tyypillinen retkeilijä, vaikka retkelle sanookin lähtevänsä, sillä lintuharrastajalla on selvä luontoon liittyvä agenda. Harrastuksessa on myös jännityselementti: koskaan ei voi tietää ennalta, mitä retkellä tulee vastaan. Tässä rajatussa mielessä lintuharrastus on luonnon ehdoilla etenemistä, passiivista tarkkailua.<br /><br />Nuuksiota markkinoidaan miljoonan ihmisen erämaana valtavien retkeilijävirtojen takia. Miljoonasta kävijästä ehkä kymmenen prosenttia todella ajattelee menevänsä luontoon, metsään. Lopuille Nuuksio on ulkoilualue, kansallispuisto, paikka kävellä rauhassa, hiihtolatuverkosto, joukko kuntopolkuja tai tulistelupaikka.<br /><br />Yhteistä näille Nuuksio-käsityksille on, että paikka hahmotetaan kulttuurisena konstruktiona, ei luonnontilaisena alueena. Alueen ajatteleminen kansallispuistona on luonnon kesyttämistä ja luonnon suodattamista kulttuurisen näkemyksen läpi. Hiihto- tai retkeilyalueena ollaan jo askelta pidemmällä, eikä luonnolla ole silloin enää välttämättä minkäänlaista osaa alueen hahmottamisessa. Hiihtoputki kuusikossa ajaisi saman asian. Tavallisen pääkaupunkiseudulla asuvan ihmisen luontokäsitys ei perustu todelliseen luontoon: se pohjaa perusteettomiin mielikuviin luonnosta, jota ihminen hallitsee tai ainakin pitäisi hallita.<br /><br />Nuuksio ei ole ainoa esimerkki siitä, että keskimääräisen kaupunkilaisen luontosuhde on perustavalla tavalla katkennut. Esimerkiksi Helsingin valkoposkihanhet eivät ole kaupunkilaiselle osa luontoa, vaan uhka urbaanille luontokäsitykselle. Villi luonto on kuviteltu jonnekin kauas, konstruoitu kansallispuistoiksi ja luonnonsuojelualueiksi, eikä urbaanille nurmikolle paradoksaalisen kesysti tunkeva hanhilauma sovi alkuunkaan tällä tavalla kehystettyyn käsitykseen luonnosta. Sama ristiriita on havaittavissa kaupunkihuuhkajissa, vaikka suhtautuminen niihin on ollut pääosin myötämielistä. Tavallinen uusmaalaisella kalliohyllyllä huuteleva huuhkaja ei ylitä uutiskynnystä, mutta Forumin kyltillä päivehtiessään samasta linnusta tuleekin valtakunnallinen julkkis. Luonto ylittää odotuksenvastaisesti urbaanin rajan, jolloin siitä tulee poikkeuksellista.<br /><br />Jaksaisin naureskella täysin rinnoin koko Nuuksio-episodille, jos <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Karhun+ampuminen+oikeusasiamiehelle+tutkittavaksi/1135227082733">Hangon lintuaseman karhutapaus</a> ei olisi vielä tuoreessa muistissa. Vastuullinen lintuharrastaja ajattelee luonnon parasta. Jos olet niin onnekas että satut kohtaamaan maastossa karhun, älä missään nimessä ilmoita siitä eteenpäin. Helikopterikutsutkin kannattaa jättää toiseen kertaan ja vetäytyä rauhassa takaisin omaa tuloreittiä pitkin.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-63663367398114215232009-03-04T06:04:00.000-08:002009-03-04T06:08:59.362-08:00Hömppälehtien lintuviihdettäIltalehdessä oli huvittava juttu <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/200903039179125_uu.shtml">lieksalaiseen ulkovarastoon tunkeutuneesta haukasta</a>, joka koppasi matkaansa kirkkaankeltaisen pehmolelun ja viedä retuutti sen kynsissään metsään. Lintuharrastajan kannalta oli vähintään katastrofin neljännes, että jutussa puhuttiin koko ajan nuoresta hiirihaukkakoiraasta, vaikka kuvissa oli päivänselvä nuori kanahaukka.<br /><br />Luin Tringa-verkkoon postitetun linkin ja päätin todistaa keskiverron lintuharrastajan tosikkomaisuuden määritysasioissa. Niinpä lähetin omalla nimelläni lyhyen mutta ystävällisen viestin Iltalehden verkkosivujen palautelomakkeen kautta, ja mainitsin muutoin hauskassa jutussa olleesta pikkuvirheestä ja kerroin kuvan linnun olevan oikeasti kanahaukka. Lähetin palautteeni aamupäivällä hieman ennen kello yhtätoista. Kello neljään mennessä virhettä ei ollut korjattu.<br /><br />Tavallinen lukija tuskin hetkauttaa korvaansa sille, lukeeko jutussa <em>hiirihaukka </em>vai <em>kanahaukka </em>tai kumpi laji kuvissa sattuu olemaan. Sattumus on vain lystikäs: jos ihminen on erehtyväinen, niin on sitä petolintukin. Lisäksi jutussa pohdittiin leikillisesti, oliko kyseessä vain saalis vai olisiko pörrölelu herättänyt haukan pariutumisvietin. Kelpo viihdettä.<br /><br />Mielenkiintoista on se, että Iltalehti ei vaivautunut korjaamaan virhettä vaan piti sitä jutun kannalta epäolennaisena pikkuseikkana. Ei, en aio retostella journalistisen tarkkuuden kärsimisellä tai taivastella toimittajien huolimatonta kiireisyyttä. Tahdon tietää, miksi linnusta kertovan jutun lintuyksityiskohdat ovat epäolennaisia. Ovatko lintu-uutiset menossa biologisten, harrastukseen, tutkimukseen, suojeluun tai lintukantoihin liittyvien aiheiden sijasta niin viihteellisiksi jutuiksi, että jopa lintusubjektin laji on jutun kannalta irrelevantti?<br /><br />BirdLife Suomi on pihabongauksineen valinnut jäsenmäärän kasvattamisen keinolla millä hyvänsä. Ottipa jopa istuva presidentti osaa pihabongaukseen keskustoimiston väen opastamana. Malli on haettu eurooppalaisen lintuharrastuskulttuurin kehdosta Iso-Britanniasta, jossa on yli miljoona yhdistyksiin kuuluvaa lintuharrastajaa. Ornit ovat siellä iso ja vaikutusvaltainen ryhmä, jonka sanomiset ja tekemiset saavat suuruuden mukaisen painoarvon. Tällaiseen asemaan pyrkiminen on suojelusyistä kannatettavaa myös Suomessa.<br /><br />Iltalehden juttu on tyypillinen 2000-luvun viihteellinen lintujuttu, jossa lajin määrittämisellä ei ole merkitystä. Lintuharrastajan kannalta tällainen koko kansan pehmotapa on valovuosien päässä 1980- ja 1990-lukujen määrityskeskeisestä hardcore-lintuharrastuskulttuurista. Tietysti suojelumyönteisten ajatusten leviämisen edistämiseksi on hyvä, että lintuharrastajia on monenlaisia ja -tasoisia, eikä jokaisen tarvitse osata tunnistaa isokirvistä mongoliankirvisestä tai tietää, mitkä varpuslinnut sulkivat siipisulat käänteisessä järjestyksessä.<br /><br />Laajalle leviävän pehmobongauksen kääntöpuoli on harrastuskulttuurin kannalta tuhoisa. Jos joka puolelle levittäytyvän pehmolintuharrastuksen seurauksena lintukirjoittelu viihteellistyy niin rajusti, että edes Suomen luetuin verkkolehti ei vaivaudu korjaamaan lintujutussa olevia lintujen määritykseen liittyviä asiavirheitä, niin harrastuskultturi on menossa aivan väärään suuntaan. Se tarkoittaa havaintoon luottamisen rapautumista ja viime kädessä harrastajien keräämän tiedon vääritymistä. Perinpohjaisen viihteellistymisen jälkeen on turha ihmetellä, miksi Tiira-havaintotietokanta on pullollaan väärin määritettyjä havaintoja.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5574397524413150974.post-92017742171133509202009-03-02T05:45:00.000-08:002009-03-02T05:50:00.018-08:00Mustakaularastas rynnäköiHelsingin Haagaan Tringan emerituspuheenjohtajan <span style="font-weight: bold;">Mauri Rautkarin </span>piharuokinnalle ilmestynyt mustakaularastas ylitti lamatunnelmien keskellä peräti <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Harvinainen+mustakaularastas+aiheutti+bongarivaelluksen+Haagaan/1135243919235">Helsingin Sanomien uutiskynnyksen</a>. Lintu on 39. tässä maassa tavattu lajinsa edustaja.<br /><br />Jos tuijottaa vain havaittujen yksilöiden määrää, niin mustakaularastas on runsastunut rytinällä. Ennen vuosituhannen vaihdetta Suomessa havaittiin 21 mustakaularastasta. Kuluvalla milleniumilla niitä on havaittu jo 18 eli miltei saman verran. Selvää pässinlihaa. Kohta se varmaan pesii Suomessa.<br /><br />Kuviota mutkistaa se, että vuosituhannen vaihteen mailla mustakaularastaiden sukupuoli vaihtui. Suuri osa vanhemmista havainnoista on komean mustakurkkuisia koiraita, kun taas tyypillinen 2000-luvun mustakaularastas on pliisun näköinen naaras. Kuluvan vuosituhannen havannoista vain <a href="http://www.tarsiger.com/gallery/index.php?pic_id=Kakko1173030323&lang=fin">Oulussa maaliskuussa 2007 kuvattu lintu</a> on todella komea vanha koiras, ja lähes kaikki muut ovat hyvin pliisuja yksilöitä, kuten <a href="http://www.tarsiger.com/gallery/index.php?pic_id=linto1197303231&lang=fin">Helsingin Lauttasaaren viimetalvinen lintu</a>. Jos mittariksi valitaan vanhojen koiraiden määrä, niin laji ei näytä juuri runsastuneen.<br /><br />Oma tulkintani on, että havaintojen määrän kasvu ei tarkoita Suomeen todellisuudessa harhautuvien mustakaularastaiden määrän lisääntymistä. Mukarastas osaa olla todella salaperäinen kähmy - Haagan lintukin on piilotellut tiheässä kuusessa paremmin kuin mustarastas konsanaan. Pikaisesti nähty naaraspukuinen mustakaularastas ei tuo heti mieleen suurharvinaisuutta, vaan sen voi kuitata vain piilottelevana punakylkenä tai jopa räkättinä. Näin kuulemma oli käydä myös Lauttasaaren rastaalle. Runsastumisessa saattaakin olla kyse vain siitä, että tavalliset lintuharrastajat ovat oppineet kiinnittämään huomiota myös naaraspukuisiin mustakaularastaisiin.Unknownnoreply@blogger.com1