Muutama päivä sitten Haliaksella töhöiltiin vaaleakultarinnan kanssa. Paikalle oltiin jo puuhaamassa aseman sääntöjen nykyisin sallimaa hallittua joukkobongausta, mutta jonkin ajan kuluttua lintu pyydystettiin, jolloin se viimeistään paljastui viitakerttuseksi. (Huhujen mukaan asemallakin oltiin tosin eri mieltä siitä, onko kyseessä oikea rari vai ei.)
Periaatteessa Haliaksen tapauksessa toimittiin aivan oikein: alustava määritys laitettiin pikaisesti eteenpäin, jotta pitkänmatkalaisillakin oli mahdollisuus reagoida. Myös määrityksen epävarmuudesta tiedotettiin, ja lopulta määritys peruttiin kokonaan. Selvää pässinlihaa. Työmäärityksen kriteeristöjen ei tarvitse olla RK-kelpoisia jos päivityksiä on luvassa, ja pieniä harmaita hysyjä katsellessa sormi voi mennä sieraimeen, etenkin jos lintu sattuu laulamaan oudolla tavalla.
Virhemäärityksistä mielenkiintoisin sattui viime keväänä, kun pohjoisesta ilmoitettiin mahdollinen laulava 2kv idänpikkusieppo. Lintutiedotukseen laitetusta viestistä pystyi heti päättelemään, että kyse oli tavallisesta pikkusieposta: idänpikkusiepon koiras on jo ensimmäisenä keväänään juhlapukuinen, kun taas 2kv pikkusieppokoiras on vasta naaraan kaltaisessa puvussa. Toisin sanoen laulava idänpikkusieppo on aina vanhan koiraan kaltainen. Näin lajien sulkimisstrategiat tunteva pystyi heti havaitsemaan, että kyse ei voi olla idänpikkusieposta. Töhöillä siis saa, mutta suoraruotoinen tyylikkyys on silti paikallaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti