sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Rareja ei ole

Bongarin näkökulmasta lintujen harvinaisuus on suhteellista. Räkättirastas on aika mitätön havis missä päin Suomea tahansa. Sen sijaan Atlantin toiselle puolelle harhautuneiden räkättirastaiden perässä sikäläiset lintuharrastajat ovat juosseet, ajaneet ja kiihkoilleet kilometritolkulla. Vastaavasti punarintarastas on joka nurmikon laji Pohjois-Amerikassa, mutta Suomessa sen ilmestyminen bongattavaksi kirvottaisi samantien parisataa lintuharrastajaa arkisesta aherruksesta linturievun perään.

Totta kai maailmassa on lintuja, joita on hemmetin vaikea nähdä. Etelä-Amerikan sademetsissä esiintyy lintuja, joista ei tiedetä yhtään mitään – toisinaan edes lajin esiintymispaikkaa satojen kilometrien tarkkuudella. Ja lopullisesti pinnamiesten ulottuvilta on kuollut sukupuuttoon jo aika liuta lintulajeja.

Pääsääntöisesti voidaan kuitenkin väittää, että kaikki linnut ovat tavallisia jossakin. Jopa erittäin suppealla alueella tavattavat tai vähälukuiset lajit ovat tavallisia jossakin, jos ei muualla niin ainakin tarkalla pesimäpaikalla. Jos sen tuntee, niin laji on enemmän tai vähemmän helposti hoidettavissa. Esimerkiksi monet saariendeemit eli vain tietyllä yhdellä saarella tavattavat lajit saattavat olla jopa runsaita esiintymisalueillaan, jolloin ongelmana onkin vain pelipaikoille pääsy.

Tämä ilmiö on nähtävissä myös Suomen skenessä. Usea maassa vain pari kertaa havaittu laji voi olla lähes kaikilla bongareilla, ja niinpä Suomessa noin kahdeksan kertaa tavattu pitkäjalka onkin jo lähes räkälaji, se kun on pariinkin otteeseen viipynyt pitkään yhdellä paikalla. Tätä kirjoitettaessakin pitkäjalka on Porissa jo neljättä tai viidettä viikkoa paikallisena.

Bongarin kannalta erityisen kiinnostavia ovatkin ne lajit, joista on suhteellisen monta havaintoa, mutta jotka ovat harvoin pitkään yhdellä paikalla ja siten hankalia listalle kuitattavia. Klassisia esimerkkejä näistä ovat isohaarahaukka, valkosiipitiira, mehiläissyöjä ja käärmekotka. Toisaalta on kohtalon ivaa, että nämä kaikki lajit ovat tänä keväänä olleet hoidettavissa jossakin päin Etelä- tai Keski-Suomea.


Ei kommentteja: