Ajatus keskiverrosta lintuharrastajasta edellyttää myös sukupuolen määrittelyä. Suomalainen lintuharrastaja ei nimittäin – herra paratkoon – ole nainen, vaan mies. Vaikka wannabe-sukupuolineutraali suomen kieli mahdollistaa fyysisen sukupuolen kätkemisen, on meikäläisessä lintuharrastajassa kyse aina miehestä.
BirdLife Suomi jaksaa mainostaa 9000 jäsentään joka käänteessä. Sen sijaan se ei kerro, kuinka monta niistä on naisia. Prosenttiosuus ei ole missään tapauksessa korkea, ja toisaalta oikeista lintuharrastajista osuus lienee vielä alhaisempi. En siis puhu nyt mistään pihabongaajista, vaan harrastukseen sitoutuvista henkilöistä: niistä, jotka käyttävät seipiötä ja jotka pitävät nuorten luhta-, ryti- ja viitakerttusten muodostamaa määritysongelmaa aidosti kiinnostavana.
Onneksi rengastajatilastot sentään mahdollistavat tämän asian numeerisen käsittelyn. Jos on aikaa ja intoa toimia vapaaehtoisuuden pohjalta ponnistavana rengastajana, niin on oletettavasti myös oikea lintuharrastaja. Mitätöntä harhaa tähän tilastoon aiheuttavat lähinnä muutamat ammattibiologit, jotka ovat päätyneet rengastajiksi tutkimuksellisista syistä ilman todellista sydämen paloa siivekkäisiin.
Vuonna 2007 rengastuslupaansa käyttäneistä lintuharrastajista 7% oli naisia. Edellisenä vuonna oltiin suurin piirtein samoissa lukemissa. Rengastustoimiston nykyisistä seitsemästä työntekijästä kaikki ovat miehiä.
Näppituntumani on samansuuntainen rengastajatilaston kanssa: todellisista harrastajista alle kymmenen prosenttia on naisia. On hyvä huomata, että tämä ei ole tilanne maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi Brittein saarten yli miljoonasta lintuharrastajasta lähes puolet on naispuolisia.
Ehdotankin suomalaisille lintuharrastajille toimenpiteitä kansallisen sovinistisen lintuharrastuskulttuurin säilyttämiseksi. Maassa, jossa nainen voi edetä presidentiksi asti, pitää olla turvapaikka myös miehille. Ehdotan, että suomalaisesta lintuharrastuksesta luodaan maailman ensimmäinen kulttuurinen miestensuojelualue.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Moi!
"Miestensuojelualuetta" en kannata, vaan toivotan kaikki naiset tervetulleiksi lintuharrastuksen pariin - ja täysin riippumatta siitä, pitävätkö he "nuorten luhta-, ryti- ja viitakerttusten muodostamaa määritysongelmaa aidosti kiinnostavana".
Tuota ei kyllä voi pitää lintuharrastajan määritelmänä, tai jos pitää, niin mainitsemasi Britannian miljoona lintuharrastajaa kutistuu muutamaksi kymmeneksi tuhanneksi. Ison-Britannian BirdLifessa (RSPB) on miljoona jäsentä, mutta valtaosa on pihabongari-lintuharrastajia.
Samalla totean, että BirdLife Suomen jäsenyhdistyksiin parin viime vuoden aikana liittyneistä jäsenistä 40 % on ollut naisia. Totta on tietenkin, että koko jäsenistössä osuus on pienempi - mutta siis muutos on käynnissä.
Lauri Hänninen, BirdLife Suomi
PS Kiinnostava blogi sulla, noin yleisesti
Tämä blogi antaa lintuharrastuksesta monessa suhteessa yksipuolisen kuvan ja nimeksi sopisi paremmin Keskiverto bongari, sillä bongailustahan tässä kerrotaan - ei vakavasta lintuharrastuksesta, johon kuuluu oleellisesti kiinnostus lintujen ekologiaan ja elintapoihin. Paljon mielenkiintoisempaa on seurata lintuyksilöitä kuin kaahata kaasu pohjassa citymaasturilla ympäriinsä. Bongarien kutsuminen luonnonystäviksi on vähintäänkin kyseenalaista: keskiverto bongari on kerskakulutukseen vahvasti suuntautunut, kilpailuhenkinen mies, mutta lintuharrastajissa on paljon naisia.
Lähetä kommentti