Maapallolla elää noin 10 000 lintulajia. Epämääräisyyden ilmaisin noin tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että eri listojen laatijoilla on erilaiset käsitykset siitä, mikä lasketaan lajiksi ja mikä alalajiksi. Kymppitonni osoittaa joka tapauksessa suuruusluokan. Englanninkielisessä maailmassa suositun Surfbirds-sivuston mukaan näistä eniten on havainnut brittiläinen Tom Gullick, jonka listalla on 8725 lajia.
Kovin moni ei ole vakavissaan edes yrittänyt havaita kalenterivuoden aikana mahdollisimman monta lintulajia. Ensinnäkin harvalta liikenee perhe- ja työelämän kiireiltä aikaa moiseen yritykseen. Vielä harvemmalla on siihen rahaa, ja ajan ja rahan yhdistelmä onkin jo vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Joitakin yrittäjiä on kuitenkin ollut, eivätkä kaikki ole suinkaan olleet upporikkaita.
Yksi ensimmäisistä vakavista yrittäjistä oli Derek Scott, joka peri 1960-luvun alussa laukullisen rahaa. Perintösumma ei ollut hänen omien sanojensa mukaan valtava, mutta sillä olisi saanut ostettua mukavan, keskikokoisen ja -luokkaisen asunnon. Nipin napin täysi-ikäinen Scott jätti kuitenkin asuntokaupat sikseen, otti kiikarit ja laukun ja lähti reissaamaan ympäri maailmaa lintujen perässä. Scott oli mahdollisesti ensimmäinen, joka havaitsi saman kalenterivuoden aikana yli 2000 lintulajia.
Vuoden 2008 alusta brittiläiset Alan Davies ja Ruth Miller ovat matkanneet ympäri maailmaa. Pariskunnan tavoite on koko ajan ollut uuden maailmanpinnaennätyksen tekemisessä eli yli 3662 lajin havaitsemisessa. Rahaa on kuulemma palanut yli odotusten, mutta lokakuun viimeisen päivän aamuna matkanteko palkittiiin. Uusi ennätys tehtiin liekkiparatiisikaijalla (Bluebonnet, Northiella haematogaster) Australian Leetonissa. Jos rahat riittävät vielä kahdeksi kuukaudeksi, niin uusi ennätys nakutetaan roimasti yli 4000 lajin lukemiin. Kiinnostuneet voivat lukea lisää ja seurata kaksikon blogia tästä.
Ei ole mahdotonta, että brittipariskunnan ennätys jää lopulliseksi. Vaikka tietämys linnuista kasvaa koko ajan ja lintumatkailuyrityksiä syntyy kuin sieniä sateella, niin halvan kerosiinin ja siten helpon lentämisen aika saattaa olla lopullisesti ohi. On myös vaikea kuvitella, että yhä suuremmiksi, vaikutusvaltaisemmiksi ja ympäristötietoisemmiksi profiloituvat lintuharrastusjärjestöt suhtautuisivat uusiin ja yhä uusiin yrittäjiin loputtoman suopeasti.
Pohjimmiltaan maailmanvuodariennätyksessä on kyse harvojen ja valittujen pöhköstä, mutta epäilemättä äärettömän antoisasta extreme-harrastuksesta. Jos kuulet lintuharrastajan kritisoivan kärkevin äänenpainoin Alanin ja Ruthin projektia, niin todennäköisimmin äänestä kuultaa läpi aimo annos kateutta. Vähissä ovat ne harrastajat, jotka kieltäytyisivät suoralta kädeltä mahdollisuudesta nähdä neljätuhatta lintulajia vuodessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti