Balkanin santaa

Siepot ovat tuttuja jokaiselle lintuharrastajalle. Kirjosieppo on joka kesäterassin ilmestys, jollaisen kuka tahansa saa vaivatta pihapönttöönsä pesimään. Rariorientoituneemmat voivat kiusoitella itseään myös vuosittain Suomessa tavattavan sepelsiepon mahdollisuudella: lajin lähimmät pesimäalueet ovat Gotlannissa ja Öölannissa, Ahvenanmaalta katsoen edellisillä eteläpuolen saarilla.

Huhtikuussa koettiin iso yllätys, kun lappeenrantalaiselle pihalle ilmestyi 18.4. sieppo, joka ei tuntunut sopivan kirjo- eikä edes sepelsiepon muottiin. Linnulla oli muun muassa hieman valkeaa keskimmäisten peitinhöyhenten kärjissä. Bongaamisessa oli hieman ongelmia, kun linnun ruokailupaikakseen valitsemalla pihalla ei saanut liikkua, mutta joitakin kuvia linnusta saatiin. Ääntä ei kuultu.

Monen mielestä lintu muistutti eniten balkaninsieppoa, Ficedula semitorquata, harvalukuista Kaakkois-Euroopassa, Vähässä Aasiassa ja Kaukasuksella pesivää sieppolajia. Sitä ei ole tavattu Suomessa. Linnussa on kuitenkin myös sepelsieppoon sopivia piirteitä, ja ulkonäkö on jopa niin hämmentävä, että kirjosiepostakaan ei ole määrityskeskustelussa aina tohdittu luopua.

Keskusteluun nykäistiinkin pian mukaan risteymän mahdollisuus. Esimerkiksi Öölannissa sepelsieppo risteytyy säännöllisesti ja jatkuvasti kirjosiepon kanssa, ja kaiken kukkuraksi risteymien koiraspuoliset jälkeläiset ovat lisääntymiskykyisiä. Takaisinristeymät voivat näyttää jommalta kummalta emolajilta - tai toisinaan aivan joltakin muulta. Balkaninsiepon mahdollisesta risteytymisestä en ole kuullut, mutta laji on ensinnäkin varsin huonosti tunnettu ja toisekseen hyvin lähellä sepel- ja kirjosieppoa.

Tavallisessa havainnossa ei ole yleensä syytä olettaa risteymän mahdollisuutta, mutta harvinaisuuksien kohdalla sekin on syytä muistaa, etenkin jos linnussa on toiseen lajiin viittaavia piirteitä. Lappeenrannan sieppo teki kuvaamisen jälkeen katoamistemput eikä sitä saatu pyydystettyä. Onkin jännittävää, että useimmat ovat jo luopuneet toivosta, että Lappeenrannan siepon identiteetti joskus selviäisi. Tarkkoja mittoja ja yksityiskohtaisia kuvia ei saatu höyhennäytteistä puhumattakaan, joten jäljelle jää vain muutama kummallinen kuva ja varpuslintujen määrityksestä kiinnostuneiden lintuharrastajien perimätieto erikoisesta sieposta.

Bongareiden keskuudessa on sovittu, että risteymät eivät ole pinnakelpoisia. Se ei kuitenkaan vähennä niiden kiehtovuutta. Lappeenrannan tapauksen jälkeen onkin ehdotettu, että tämänkaltaisia tapauksia varten pitäisi perustaa rengastajaryhmä, joka erikoistuisi vaikeasti tunnistettavien tai risteymiksi epäiltyjen lintuyksilöiden rengastukseen ja dokumentointiin. Se olisi kelpo tapa viedä poikkeuksellisten lintuyksilöiden tarkastelu 2000-luvun vaatimalle tasolle.