Mikä helvetin seipiö?

Jos olet lintuharrastaja niin varmaan tiedätkin. Seipiö on kiikarin tukikeppi, englanniksi finnstick. (Tosin maakuntien miesten voi kuulla käyttävän myös nimeä pamppu -- arvatenkin turkulaisten kolttosia.) Muuan takatukkainen vanhan kaartin lintumies on epäillyt nimen tulevan Norssin slangista; onpa samainen Lågskärin veteraani vihjaissut olevansa jos ei peräti laitteen isä niin ainakin kätilö.

Tulin taas talvilomalla todistaneeksi, että suomalaisia lintuharrastajia pidetään ulkomailla kovina maastojyrinä, määrittäjinä ja löytäjinä. Todennäköisin syy tähän on mitä ilmeisimmin seipiö, se kummallinen keppi, jolla suomalaiset erottuvat joukosta Eilatin hietikoilla ja Fair Islen kallioilla. Jos joku katselee lintuja niin paljon että kädetkin väsyvät, niin täytyyhän kyse olla kovasta heebosta. En menisi lyömään vetoa suomalaisten harrastajien paremmuuden puolesta, mutta jotakin harrastuksen vakavamielisyydestä seipiön käyttäminen kertoo. Käsien väsyminen ei saa olla este lintujen katselulle. Jos et ole valmis pilkkomaan ja työstämään poikavuosien parasta jääkiekkomailaa joka lintuharrastajalle elintärkeäksi työkaluksi, niin sinulla on vielä paljon opittavaa asioiden todellisesta tärkeysjärjestyksestä.

Seipiö on käyttökelpoinen mittari myös kotimaassa. Jos staijikalliolle kipuavalla ei ole kainalossaan seipiötä, ei tulijaa tarvitse edes tervehtiä. Mikä lie dude. Tavalliselle lintuharrastajalle seipiöttä staijaaminen on lähinnä sosiaalinen itsemurha.

Erotelkoon seipiö myös tämän blogin lukijat. Jos seipiön tunteminen ei kuulu sinusta yleissivistykseen, niin keskity vaikka neuleblogeihin. Oikea lintuharrastus on vakavaa puuhaa.