Pinnarallilla tarkoitetaan kilpailua, jossa tietty porukka pyrkii tiettynä aikana havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia tietyllä alueella. Nimi ralli tulee siitä, että ajokilometrejä kertyy tavallisesti kolminumeroinen määrä ennen desimaalipilkkua. Toki on myös ralleja, joissa oman auton käyttö on kokonaan kielletty, kuten marraskuinen Lauttasaari-ralli, tai joissa on erillinen ekosarja, jossa saa liikkua pelkästään omin lihasvoimin. Onpa tällainen ekosarja tullut jäädäkseen jopa kuninkuuslajina pidettyyn 24 tunnin Kuusamo-ralliin.
Jo sanatasolla pinnaralli on mielenkiintoisen paradoksaalinen. Siinähän luonnonsuojelullisena ajanvietteenä pidettyyn lintuharrastukseen liitetään mielikuva ralliautoilusta, joka puolestaan on erikoiskokeineen ja viritettyine kaasuttimineen kaikkea muuta kuin luontoystävällistä. Ristiriita on monen mielestä väistämätön.
On pakko muistuttaa, että suomalainen lintuharrastaja on tavallisesti keskiluokkainen mies. Ei risupartaa, ei kettutyttöanorakkia eikä punkkaririntamerkkejä, vaan keskikalliit kiikarit, kuukausipalkka ja perheauto. Toki lintuharrastus edellyttää myönteistä asennetta luonnonsuojeluun - eihän muuten harrastuksella olisi tulevaisuutta - mutta on varmaa, että keskiverto lintuharrastaja ei jätä linturetkeä väliin vain pelastaakseen maailman. Ja jos mielii maastoon auringon noustessa, mahdollisiksi kulkuvälineiksi ei jää kuin oma auto tai polkupyörä. Harrastajan on päästävä retkelle; itkekööt silloin muut maailman tuhoutumista.
On siis totta, että monen maallikon lintuharrastukseen yhä liittämä hard core -luonnonsuojelijan leima on harhainen. Yhtä totta on, että lintuharrastuksen tiimoilla poltetun bensan kauhistelu on hurskastelua: harvassa ovat ne harrastukset, jotka eivät ainakin välillisesti lisää bensan kulutusta. Kerran pari viikossa ajetut lintukilometrit ovat vain pisara mökkiläisten ja amatöörijääkiekkoilijoiden harrastusten meressä.
Lintuharrastuksen sosiaaliseen luonteeseen myös kuuluu, että retkelle yritetään saada mukaan kavereita. Parhaassa tapauksessa joka penkkiä vasten on pakarapari, kun auton keula kääntyy aamuyöllä kohti Hankoniemeä. Jos seura on hyvää, niin harvassapa ovat hauskemmat tavat pelastaa maailma.
tiistai 14. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Yhtä totta on, että lintuharrastuksen tiimoilla poltetun bensan kauhistelu on hurskastelua: harvassa ovat ne harrastukset, jotka eivät ainakin välillisesti lisää bensan kulutusta.
Kylläpä on hatara ja outo puolustus yksityisautoilulle, jota suurin osa lintuharrastajista voisi vähentää radikaalisti oman harrastuksen siitä lainkaan kärsimättä. Läheiselle lintutornille tai staijikalliolle pääsee helposti julkisilla tai fillarilla. Lintuharrastaja joka valitsee auton vain laiskuuttaan on yhtä vastuuton saastuttaja kuin citymaasturilla huvikseen kaasutteleva nousukas.
Lähetä kommentti