"Miten noita lintumääriä voi laskea?" kuuluu perusmaallikkokysymys lintuja laskevalle harrastajalle. Helposti. Sen kun laskee, yksittäin, kaksittain tai suuremmissa yksiköissä. Merenlahdella ruokailevan satapäisen haapanatokan pystyy laskemaan luotettavasti yksin yksilöin, kun taas suuret alli- tai sepelhanhiparvet pitää laskea kymmenen, viidenkymmenen tai sadankin linnun ryhmissä. Tällöin tulos on tietysti enemmän tai vähemmän likiarvo.
Määrien arviointia voi harjoitella valokuvista. Tanskalaisilla on myös lystikäs peli lintuharrastajille, jotka tahtovat harjaannuttaa parvikoon arviointitaitojaan.
Erikoinen piirre suomalaisessa staijauskulttuurissa on parvikokojen yliarvioinnin karttaminen ruton lailla. Jos sadan linnun parvessa arvioidaan olevan 90 lintua, niin se on yksilömäärässä yhtä paljon pielessä kuin 110 linnun arvio. Sosiaalisesti on kuitenkin paljon hyväksytympää arvioida koot hieman liian pieniksi kuin hieman liian suuriksi. Suomalaisessa lintuharrastuskulttuurissa korostetaan kriittisyyttä, ja tämä näkyy paitsi lajinmäärityksissä, myös parvikokojen arvioinnissa.
Tätä voi testata kaverin kanssa loppukeväisin vaikkapa Porkkalan kärjessä: toinen ottaa roolin alakanttiin, toinen yläkanttiin laskevana staijarina. Jo muutaman ison sepelhanhi- tai kahlaajaparven kokoarvion jälkeen yläkanttiornia katsotaan nenänvartta pitkin. Mikä isottelija tuokin on olevinaan? Sen sijaan alakanttiorni saattaa saada osakseen ihailevia katseita: tuolla kaverilla on jalat fiksusti maassa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
On totta, että yliarvioijia on katsottu nokanvartta pitkin, mutta kirjoitus antaa asiasta kulttuurin osalta väärän kuvan. Kokeneet muutonhavainnoijat pyrkivät arvioimaan parven koon mahdollisimman oikein ja pitävät esim.10 yksilön virhettä ylä- tai alakanttiin saman suuruisena (siis samanarvoisena). Näin on menetellyt mm. Porkkalan kärjen pikkulintumuuton tärkein havainnoija Matti Tennilän. Ainoa painettu sana, joka asiasta on tiedossani on kenttähavaintojen merkitsemissuositus ja lintuasemalomakkeen täyttöohje, jotka ohjaavat mahdollisimman hyvään eli numeerisesti oikeimpaan lopputulokseen. Kirjoitetussa sanassa ei suosita "kirjanpidon varavoisuuden menetelmää".
uuppari
Lähetä kommentti