maanantai 28. huhtikuuta 2008

Kelpaa pinnaksi

Kotkaan kotiutunut lintuharrastaja Markus Keskitalo näki eilen Haminassa lehmähaikaran. Havainto on Suomen kolmas ja toinen pinnakelpoinen. Huvittavaksi haviksen tekee se, että Keskitalo blokkasi haikaran autosta ja ajoi valkoisen vieraan perässä viitisen kilometriä, ennen kuin se pääsi katoamaan jonnekin Kirkkojärven tietämille.

Kriittisimmillä sojottaa jo heristävä etusormi. Miksi havainto olisi muka pinnakelpoinen? Lehmähaikaran nimialalaji ibis muuttaa ja on siten potentiaalinen Pohjolaan harhailija. Sen sijaan yleisesti eurooppalaisissa lintutarhoissa lisääntyvä aasialainen alalaji coromandus on luontaisilla elinalueillaan korkeintaan lyhyen matkan muuttaja eikä se satavarmasti eksy omin siivin Suomeen saakka. Suomen ensimmäinen havainto oli coromandus, toinen taas ibis.

Keskitalolla kävi niin hyvä tuuri, että linnusta ei havaintotilanteessa nähty sen enempää alalajimääritykseen riittäviä höyhenpuvun yksityiskohtia kuin mahdollisia nilkoissa kilisseitä renkaita. Nykykomiteoiden linjan mukaisesti se tarkoittaa, että havainto on pinnakelpoinen. Saahan Haliaksellakin nähdä muutolla mukamas villejä ja vapaita kiljuhanhia, jotka ovat mitä todennäköisimmin peräisin ruotsalaisten istutuskokeiluista, ja Suomenlahtea pitkin ja poikin palloilevat punakaulahanhet ovat samoin aina luonnonvaraisia - kunnes lintu on niin lähellä, että tarha-alkuperän paljastavat renkaat erottuvat.

Äänioikeuttani säännöllisesti käyttävänä demokratian puuhamiehenä arvostan suuresti syyttömyysperiaatetta. Harvinaisuuskomiteoiden jäsenenä harkitsisin kuitenkin kahdesti, ennenkuin rupeaisin soveltamaan sitä lintuihin.

Ei kommentteja: