Mystinen muleli

Monen lintulajin esiintyminen Suomessa on puutteellisesti tunnettua. Omasta mielestäni yksi on ylitse muiden: mustaleppälintu.

Tottakai mulelista tiedetään paljon. Sehän on urbaanissa ympäristössä pesivä pikkukiva laji, jonka muutosta voi piirtää varsin perusteellisen kuvaajan lintuasemien aineiston pohjalta. Sen sijaan moni lintuharrastaja ei liene löytänyt lajin pesää edes ulkomailta, Suomesta nyt puhumattakaan. Laji on asemasaarilla niin säännöllinen ja toisinaan jopa runsas, että Suomen pesimäkannan on oltava suurempi kuin harvat varmistetut pesinnät antavat ymmärtää.

Rakennetussa ympäristössä viihtyvä laji on yllättävän iso haaste tarkkailijalle. Helsingin keskustan mustaleppälinnut löytyvät tavallisimmin laulamasta jonkin kivitalon antennilta, josta sen blokkaaminen ei ole lainkaan niin helppoa kuin kuvittelisi. Muistan käyneeni bongaamassa joskus Aikakoneen ja Movetronin kulta-aikoina Korkeavuorenkadulta juuri tällaista antennileppälintua. Näin linnun vasta kolmannella yrittämällä. Helsingin pariisilaiskattoja ei yksinkertaisesti pysty hallitsemaan edes Tornin terassilta.

Parin kolmen mustaleppälinnun muistan löytyneen siten, että lintuharrastaja oli pikkutunneilla palaamassa baarista kotiin ja sattui kiinnittämään huomionsa mulelin lauluun. Lajin laulu on tunnusomainen, ja joka harrastajan kannattaisikin pitää se mielessä vähän kummallisemmissakin paikoissa. Lintuharrastajien kantakapakoiden ja kotipesän väliin kun jää harvemmin teollisuus- tai ratapiha-alueita. Esimerkiksi Pasilan raide- ja konttikompleksi tarjoaa tilaa ties kuinka monelle muleliparille.

Stadista löytyy tyypillisesti noin yksi mulelipoikue vuodessa. Todellista parimäärää ei tiedä kukaan. Vakipaikkoja ovat olleet Johanneksen kirkon ympäristö ja Kaisaniemen puiston kulmat. Lajin muutto on tätä kirjoitettaessa vielä käynnissä, mutta aamuöisiä antenneja kannattaa ruveta pitämään silmällä.