Keskustellessani yhden valaistumattoman maallikon kanssa törmäsin taas kerran tuttuun stereotypiaan: lintuharrastus on vain harvinaisuuksien etsimistä ja näkemistä. Korostetaan siis vielä kerran kissankokoisin kirjaimin. Lintuharrastus ei ole pelkkiä harvinaisuuksia, vaikka moni ei-lintuharrastaja niin tuntuu kuvittelevan.
Lintuihin vihkiytymättömän on helppo ymmärtää tarvetta lintujen tarkkailuun harvinaisuuksien kautta. Tietysti harvinaiset asiat sykähdyttävät ihmismieltä, olipa sitten lintuharrastaja tai tavallinen pallontallaaja. Juhla tuntuu juhlalta, koska juhlan vastapainoksi pitää raataa pitkiä arkipäiviä. Urheilijat arvostavat olympiakisoja, koska niissä kilpailee kunkin urheilulajin kerma ja niitä järjestetään vain kerran neljässä vuodessa: ne ovat siis harvinainen tapahtuma, jollaisen aktiiviurheilija kohtaa tavallisesti urallaan vain kaksi, korkeintaan kolme kertaa. Harvinainen on arvokasta.
Luonnollisesti suomalaisten lintuharrastajien joukossa on niitä, jotka korostavat julkisestikin harvinaisuuksien merkityksettömyyttä. Esimerkiksi ammattiornitologi Pertti Koskimies kuvaa Lintuharrastajan oppaassa harvinaisuushavaintoja tarkastavan rariteettikomitean (RK) työtä näin:
RK:n työ parantaa määritystietämystä ja korostaa kriittisyyttä, jota kilpailu harvinaisuuksien näkemisessä voi madaltaa. Muutamalla sadalla vuosittain tarkastetulla havainnolla ei ole suurta tieteellistä mielenkiintoa. Näitä "vammaisia" yksilöitä on varmasti aina ajautunut tänne kauas pesimäseuduiltaan muuttosuunnan perinnöllisen häiriön, tuulen tai muun vastaavan syyn lennättäminä. - - - Suomeen todella levittäytymässä olevat, tutkimuksen kannalta mielenkiintoiset lajit ovat liian yleisiä tarkastettaviksi ja monet helpommin tunnettaviakin.
(s.17, lainausmerkit alkuperäisessä tekstissä)
Koskimiehen näkemys on kuitenkin tutkijan, ei tavallisen riviharrastajan. Näin tutkimuskohteeseensa suhtautuu tutkija ja ammattilainen, ei harrastaja ja rakastaja. Sitähän sana amatööri pohjimmiltaan tarkoittaa, rakastajaa. Toki moni suomalainenkin lintuharrastaja on valinnut retkeilevänsä vain kotikulmillaan eikä säntäile harvinaisuuksien perässä, osin ekologisista, osin ehkä ajankäytöllisistä, taloudellisista tai perheeseen liittyvistä syistä. Monelle myös riittävät tasan ne lajit, jotka sattuvat olemaan paikalla oman käynnin aikana.
En kuitenkaan usko sellaisen lintuharrastajan olemassaoloon, jota ei lainkaan hetkauttaisi kiikarien kenttään yllättäen osunut ennen näkemätön lintulaji. Jos uuden lintulajin näkeminen ei tunnu missään, niin eipä lintua katsovaa voi silloin lintuharrastajaksi kutsua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti