maanantai 13. syyskuuta 2010

Tiirabongarit tulevat

Bongari (subst.) ’harvinaisuuksista kiinnostunut lintuharrastaja, joka tulee lintupaikalle katsomaan jonkun toisen löytämää ja ilmoittamaa lintuyksilöä’.

Tiira (subst.) ’kaikille avoin BirdLife Suomen lintutietopalvelu, jossa voi pitää lintupäiväkirjaa, ilmoittaa omia ja selata toisten harrastajien tekemiä lintuhavaintoja’.

Bongariliitto (subst.) ’harvinaisista lintulajeista kiinnostuneiden lintuharrastajien yhdistys, joka mm. tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden liittyä Lintutiedotus-tekstiviestijärjestelmään’.

Muutama vuosi sitten lanseerattu Tiira-järjestelmä mullisti bongauskulttuurin perinpohjaisesti. Aiemmin tehokas tietojen saanti harvinaisuuksista edellytti Bongariliiton ja edelleen Lintutiedotuksen (tai sitä edeltäneen tekstihakujärjestelmän tai muinaisen soittokaavion) jäsenyyttä. Tiedotuksen ulkopuoliset jäsenet olivat ennen Tiiraa satunnaisten tietojen varassa: rareista kuultiin kavereilta, maastossa kohdatuilta harrastajakollegoilta, lintuyhdistysten kokousten yhteydessä tai jopa sanomalehtien lintupalstoilta.

Nyt suuri osa harvinaisuushavainnoista kajahtaa Tiiran kautta bittiavaruuteen muutaman tunnin sisään ensihavainnosta. Tämä mahdollistaa ns. tiirabongauksen, jossa Lintutiedotukseen kuulumattomat saattavat olla rarin havaintopaikalla vain minuuttien kuluttua linnun löytymisestä.

Tiedonkulkua on totuttu pitämään hyvänä asiana. Tämä pätee osin myös lintuharrastukseen: mitä enemmän tietoa on tarjolla, sitä vaivattomampaa on harrastaminen. Oletettavasti tiedon määrä korreloi myös harrastajien määrän ja lintuharrastukseen suhtautumisen kanssa. Kun tietoa on paljon, myös asiasta vähän kiinnostuneet saavat syvennettyä kiinnostustaan, ja lintuharrastuksesta muodostuu helpommin avoin ja myönteinen kuva.

Kontrolloimattomalla tiedolla on bongaamisen parissa myös kääntöpuolensa. Herkillä tai suljetuilla paikoilla (luonnonsuojelualueilla, kaatopaikoilla, sotilasalueilla jne.) tarvitaan usein liikkumisrajoituksia maaston suojelemisen, alueen käyttäjien mielenterveyden tai linnun ruokailurauhan turvaamiseksi. Bongariliitto on kunnostautunut tällaisissa bongausjärjestelyissä vene- ja bussikyyteineen sekä liikkumaohjeineen. Annettiinpa Espoon suippopyrstösirrin yhteydessä jopa jonotusohjeita.

Bongariliiton ohjeet eivät ole suosituksia, vaan ne velvoittavat jäseniä. Työkalupakissa on myös sanktioita: esimerkiksi lintua luvatta lähestyville voidaan lätkäistä esimerkiksi määräaikainen porttikielto Lintutiedotukseen.

Tänä vuonna lintuharrastajien puhekieleen on vakiintunut tiirabongari, jolla ei siis tarkoiteta raritiiran etsijää, vaan Bongariliittoon kuulumatonta anarkobongaria. Heitä eivät Bongariliiton liikkumarajoitukset tai lähestymiskiellot koske, vaan he voivat lähestyä harvinaisuutta sydämensä kyllyydestä. Periaatteessa tarpeeksi röyhkeät tiirabongarit olisivat voineet ohitella myös Laajalahden pitkospuilla liittoon kuuluvia jokamiehenoikeuden nojalla.

Pidempään bonganneet tuntevat ihmistyyppinä myös ns. kuumakalle-bongarin, joka on tarpeeksi kovan lajin kohdalla valmis jos ei tappamaan, niin ainakin rikkomaan useampia lakipykäliä päästäkseen näkemään linnun. Näistä suuri osa (elleivät kaikki) on jo Bongariliiton riveissä, mikä antaa jonkinlaisia mahdollisuuksia pahimpien ylilyöntien karsimiseen liiton sanktiomahdollisuuksien kautta. Kuumana käyvät tiirabongarit voivat kuitenkin pahimmillaan saada aiheutettua esimerkiksi retkeilykiellon joillekin alueille tai karkottaa linnun paikalta ennenaikaisesti.

Bongariliitto onkin ryhtynyt toimenpiteisiin. Bongariliitto on jo kieltänyt muutamien havaintojen ilmoittamisen Tiiraan, jotta bongauspaikalle ei olisi muodostunut ongelmia. Esimerkiksi keväällä Vantaalla pesää rakentanutta pussitiaista ei saanut ilmoittaa liittoon kuulumattomille. Periaatteena on, että jäsen ei saa ilmoittaa suurharvinaisuutta Tiiraan ilman liiton lupaa, ellei paikka ole ilmiselvästi ongelmaton (esim. Viikin Lammassaaren torni).

Tätä on perusteltu yhdistymisvapaudella: yhdistykseen saa liittyä ja siitä saa erota vapaaehtoisesti, joten kenelläkään ei pitäisi olla tähän nokan koputtamista. Tosin Bongariliitto on jopa hieman laajentanut reviiriään muihinkin viestintävälineisiin: esimerkiksi näissä Tarsigerin kuvisssa havaintopaikkaa ei ole ilmoitettu kylän tarkkuudella: koska kyse on suurharvinaisuudesta, liiton jäsenen kuuluu ilmoittaa paikka epätarkasti, vaikka muita samasta linnusta otettuja kuvia selailemalla havaintopaikka käy heti ilmi.

Onko tiirabongari siis rusinat pullasta poimiva kaikki-mulle-heti-nyt-tässä-bongari tai liian laiska ja köyhä liittyäkseen Lintutiedotukseen? Vai onko Bongariliitto ottanut askelen kohti neuvostohenkistä pimitysmeininkiä ja 1970-lukua? Toistaiseksi tiirabongarien ja bongariliittolaisten välillä ei ole leimahtanut skismaa bongauskulttuurin peruslinjauksista, mutta poteroita ollaan jo kaivamassa.