keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

165 km/h

Suomessa ei yksikään kärkibongari ole kuollut liikenneonnettomuudessa - vielä. Suurempien bongauskuvioiden kotosijoilla Brittein saarilla tällaistakin on jo tapahtunut.

Otetaan esimerkiksi Kokkolassa muutamia vuosia sitten ollut amurinuunilintu, lajissaan Länsi-Euroopan kolmas ja Suomen ensimmäinen - hyvin suurella todennäköisyydellä myös ainoa seuraavien vuosikymmenien aikana. Kyseessä ei siis ollut mikä tahansa pikkupinna vaan kunnon cosmic mindfucker; sellainen pinna, jota harva orni edes uneksii näkevänsä omilla retkimaillaan.

Olkoon Kokkola vaikka kuinka hieno kaupunki asujamistonsa mielestä, mutta Kehä III:n sisäpuolelta katsottuna se on helvetin perseessä. Aivan liian kaukana kiireiselle stadilaiselle bongarille. Linnun löytämisessäkin meni sen verran aikaa, että tieto linnusta kiiri eetteriin ja Lintutiedotuksen jäsenien matkapuhelimiin vasta 14.57.

Lokakuun päivät ovat lyhyet, mutta auringon laskiessa 17.52 paikalla oli ainakin yksi autokunta pääkaupunkiseudulta. Pinna plakkarissa, vaikka taivalta oli taitettu. Eniron reittihaku antaa kaupunkien välimatkaksi 481 km ja arvioiduksi ajoajaksi 5h 51min. Tuohon matkaan kului siis kiireisimmiltä alle kolme tuntia.

Lukion laajalla matematiikalla laskien keskinopeudeksi tulee noin 165 km/h. Jätetään moralisoinnit maailmantuskaa poteville linkolalaisille, mutta palataan näihin laskelmiin sitten, kun jotakuta kärkibongaria kaavitaan jätesäkkiin moottoritien keskikaiteesta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Amurinuunilintu tuli Lintutiedotukseen tunnuksella "uusi" ensimmäistä kertaa klo. 12.32, jonka jälkeen se ainut pääkaupunkiseudulta lähtenyt autokunta välittömästi lähti. Tuo 14.57 saapunut viesti oli päivitys ja jo seitsemäs viesti linnusta tunnuksella "uusi" (aluksihan se ilmoitettiin inona). Ylinopeuden ajaminen saattaa toki olla ongelma bongaustilanteissa, mutta 165 km/h keskinopeutena olisi jo aivan mielipuolista. Kannattaisi kyllä tarkistaa faktat, ennen kuin lähtee kirjoittamaan tuollaista.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno oli! Olisit sinäkin vaan käynyt hoitamassa lajin sen sijaan, että itkisit menetetystä pinnasta blogissasi.