Alppinaakka Haltialassa!

Tringan sähköpostilistalla kyseltiin määritystä Haltialassa nähdylle mustalle linnulle. Joku tarttui tuntomerkkeihin ja ehdotti - toivottavasti leikillään - alppinaakkaa. Siitähän havainnoija hermostui googlaamaan ja lopulta kailotti suureen ääneen, että sehän se oli! Suomenpinna, torvisoittoa ja kansanjuhlaa, räjähdyksiä ja pyrotekniikkaa!

Fakta on, että keskieurooppalainen paikkalintu ei ikinä lennä Suomeen asti. Tällainen laji voi tulla vain yhdellä tavalla Suomeen: importtina. Tästä on muuten esimerkkikin, kun kalliokiipijä ilmestyi jatkosodan aikana kiipeilemään Porin lentokentän varastorakennusten seinille. Lintu oli ilmeisesti tullut saksalaissotilaiden huoltokoneen mukana.

Haltialan lintu ei ollut kuitenkaan alppinaakka, vaan mustarastas. Paras vinkki on se, että maallikkohaviksissa kyse on tavallisesti siitä lajista, johon havaintoa verrataan. Klassisin esimerkki on räkättirastas: jos kuvauksessa esiintyy lajinimi räkättirastas (esim. ei yhtään niinku räkättirastas), kyse on aina satavarmasti räksästä. Ad nauseam.

On minulla tarjota vakavakin peruste: havainnoijalta puuttui yksi olennainen tuntomerkki. Kuvauksessa puhuttiin mustasta linnusta, jolla oli keltainen, lievästi alaspäin käyrä nokka. Näitä on WP:llä vain neljä eli mustarastas, kottarainen, mustakottarainen ja alppinaakka. Näistä vain mustarastaalla on tummat koivet; kottaraisten jalat ovat lihanväriset ja alppinaakan vaaleanpunaiset. Sekä kottaraisen että alppinaakan jalkojen värit ovat niin silmiinpistäviä, että havainnoija olisi varmasti kiinnittänyt niihin huomiota ja maininnut ne kuvauksessaan. Keltainen nokka on nähty, eli havaintoetäisyys on ollut sopiva - eikä silti mainintaa koipien väristä...

Haltialan alppinaakka oli malliesimerkki siitä, miten lintuja ei pidä määrittää: jälkikäteen netissä yhtä tai kahta tuntomerkkiä tuijottaen ja ihmetellen, miten yksi tuntomerkki ei näkynyt. Jos kolmivärisestä maalle uudesta lintulajista näkee vain kaksi väriä ja on silti varma määrityksestä, niin havaintovihkon sivut kannattaa käyttää ennemmin hyyskäpaperina kuin maastomuistiinpanojen pohjana.